Oi kuusipuu!

Viimeiset meän joulun kuvat tahdon kanssanne vielä jakaa.

Ovat niin raikkaita ja valoisia. Oih.

Ja kuusikin niin komiana.

Nämä kuvat ovat kylläkin jo historiaa - osa kaunista muistoa joulustamme.

Kuusi kyyhöttää kyllä edelleen paikallaan, mutta riisuttuna siitä paljon puhutusta punaisesta ;)

 

Adventtikynttilöiden numerotkin on jo ryöstetty.
Jäljelle jäi kuitenkin kynttiläasetelma, joka jatkanee kanssamme vielä jonkin aikaa.

***
 

 Lähes kaikki piparitkin ovat jo massuissa, mutta kaunis purkki jää tästä ainakin ensi joulua odottelemaan.

(Sinikeltainen Ikea-tekstikin häipyi dymoillen katseilta piiloon häiritsemästä.)

***

Kuopuksemme kastejuhlaa vietimme tänään, joten lähipäivinä luvassa ainakin kuvia kutsukorteista ja juhlasta.
Instan puolella kutsumanimikin jo paljastui... :D

Joulunpunainen

Huomenna vietämme täällä kotonamme kuopuksemme kastejuhlaa.

Sen kunniaksi riisun kodistamme kaiken punaisen jo pois.

Mieleni ei kyllä ihan vielä tekisi. Normaalisti olen odottanut Nuuttia.

Blogeja lukiessa tuntuu, että monet haluavat jo heittää joulukamat laatikkoon ja hakea kaupasta pian jo ne ensimmäiset keväiset tulppaanit maljakkoon.

Minun mieleni ei vaan anna vielä tehdä niin.

Minulla on jotenkin aina vaikeaa päästää joulusta irti.

En haluaisi ihan vielä luopua hassunhauskoista nisseistä ja kauniisti valoatuovista jouluvaloista.

Tai ehkä niinkin joulusta voin päästää mutten vielä talvesta 

- siitä ei ihan niin vain vielä pääsekään.

Uskon, että täällä Lapissa asumisella on osuutensa tähän asiaan.

Täällä on niiiiin pimeää ja kylmää pitkään.

Ei voi aloittaa kevättä vielä tammikuussa, sillä talvea on jäljellä vielä mooonta kuukautta. Meän kotiin se 'kevät' tulee sisustukseen vasta helmi-maaliskuun vaihteessa. En yleensä päästä sitä meille aiemmin, koska sitten taas kesään on iiiiiiihan liiian piiitkä aika. Joten siis kun joulun heittää pois - tilalle jää vielä talvi. Siitä ja sen eduista täytyy osata nauttia oppia nauttimaan ettei masentuisi kevättä odotellessa.

Ja siis sehän tietää vain yhtä sisustuskautta vuoteen lisää ;)

Sisustuksessa tämä siis meillä tarkoittaa sitä, että punainen ja selkeät joulujutut riisutaan pois, ja paikkansa sisustusväreiksi lunastavat hetkeksi valkoinen, metsänvihreä, ruskea - ennen siis sitä kevään pastellivärien kirjoa.

Selkeät jouluvalot joutavat myös kellarin säilöön, mutta jotkut valosarjat saavat jatkoaikaa niin sanottuina sisustusvaloina. Ja kynttilöiden suurkulutuskin jatkunee vielä vuorenvarmasti.

Onko muita, jotka vielä jatkavat talven fiilistelyllä vai joko mieli kaipaa iloisia pastelleja?

Joulu Lumimäellä

Ah, tätä oli odotettu!

Joulu - se perinteinen vanhanajan punainen joulu omassa kodissa.

Se ihka ensimmäinen joulu omassa kodissamme.

Viime vuonna joulua vietimme vielä kiertäen anoppilan kautta omille vanhemmilleni, sillä tänne kotiimme emme silloin olleet vielä päässeet muuttamaan - eikä meillä ollut silloin vielä edes keittiötäkään, heh.

Tänä vuonna aloitimme siis uuden perinteen - joulun vieton Lumimäellämme.

Joulu oli kaunis & hyvin luminen - valkoinen. 

Joulun jälkeen alkoi kuitenkin vesisade ja plussan puolella ollaan taas. Toki lunta on edelleen ihan hyvin, mutta loska ei innosta ulkoiluun :(

Oma tonttujoukkioni - pikkuisinkin mukana! :D

Joulua meille tuli viettämään koko lähisukumme isosiskoni perhettä lukuun ottamatta.

Oli ilo olla kotona joulua vastaanottamassa niiden kaikista rakkaimpien ihmisten kanssa.

Tosi on, että meidän perheen on jo aika haastavaa lähteä kiertämään useampaa paikkaa. Aika menisi lähinnä juuri siihen, että pakataan muksuja ja kamoja autoon eestaas.

Aattoaamu valkeni ja tuttuun joulukuisen aamun tapaan lapset juoksivat ensimmäisenä joulusukilleen.

(Tonttu on tuonut joulusukkakalenteriin koko kuun ajan pieniä ylläreitä, ja nyt viimeiseksi oli hän jättänyt pojalle hienon rummun ja tytölle suloisen vaaleanpunaisen kehdon.) 

Jouluaatto alkoi siis melkoisen le-veil-lä hymyillä ja äääänekkäillä nauruilla!

Perinteisten lastenohjelmien katselun jälkeen aloimme ruokailun valmisteluun.

Onnistuipa tämä kätevä emäntä asettelemaan aterimetkin kattaukseen miten sattuu :D Lie syy sitten tämän pään pehmentymiselle hiukan liian korkean ruumiinlämmön (kurkkukivussa mentiin ja äänikin oli kadonnut ties minne muualle joulun viettoon..), imetyshormonien, sadanmiljoonan muun eri ajatuksen vaiko puuttuvan oikean käden (vauvan kanssa siis pöydän katoimme mukavasti yhteistyössä, heh). Mutta inhimillästähän tämä on, sattuuhan näitä. Kaikki luullakseni sai kuitenkin syödyksi. Se on kai tärkeintä ;)

Ihmettelen vain ettei kukaan maininnut asiasta(!) - - ehkeivät edes huomanneet. Eivätpä!

Nooh, joulu tuli kaikesta kämmäilystä huolimatta :D Hehee.

Ruokakin oli niiiiiiiiiiiiin hyvää, ja sitä oli riiiiiiiittävästi.

Namiiiiiii! Nyyttärimeiningillä mentiin. Oikeinkin toimiva ratkaisu, ah!

Ja löysipä se Joulupukkikin meille! :D Pukin vierailun jälkeen availimme lahjoja kaikessa rauhassa (tai ainakin niin rauhassa kuin kukanenkin malttoi!) ja katselimme sekä tutkimme muidenkin uusia aarteita. Joulupukki säästi tänä(kin) vuonna meidät pahimmalta krääsältä - ja meille tulikin lähes ainoastaan lahjoja, jotka olivat sekä lasten että vanhempien mieleen.

Pikkusiskoni perheineen jäivät vielä meille yökyläilemäänkin, joten hiukan saimme myös lautapelailtua illan päälle.

Joulupäivän aloitimme riisipuuron ja luumusopan valmistuksella. Pihasauna lämpesi ja saunottiin - ensin naiset ja sitten miehet. Herkkuja kului ja kuluu edelleen.

***

Pieniä jouluisia paloja olen pääasiassa ehtinyt jakaa vain Instan puolella, mutta koitan nyt saada aikaiseksi laittaa jotain tänne blogiinkin muistiin.

Eli luvassa vielä muutama jouluinen postaus ennen kuin päästään ensi vuoteen :)

Tiernapojat

minun makuun!

Kuunnelkaa ja nauttikaa. Täysillä!

Jos video ei jostain syystä toimi, pääset sen katsomaan myös täällä.

 

Varsinkin Timo ja Ismo iskevät minuun (oi-joi!), mutta kyllä Toni ja Jarkkokin tässä menevät oikeinkin hyvin ;)

Ihan mahtava, vaikka poikien miesten esitys onkin ehkä hiukan koominen, hih, mutta onhan tämä jo 11 vuotta vanhakin... Eikä tuota tarvitse katsoa, kunhan kuuntelee ja fiilistelee ♥

Lapsena meillä aina jouluun oleellisena osana kuului, että siskojen kanssa esitimme keskenämme tiernapoikia. Laulajan lahjoin meitä ei ole ketään taidettu siunata, mutta tätä ollaan kyllä hoilattu paaaaaljon ja kovaa.

Olen yllättynyt, että vielä näiden vuosien jälkeenkin lyriikat ja vuorosanat ovat niin vahvasti muistissa.

Ihan tulevat selkäytimestä.

Mies on katsonut minua hiukan erikoisesti kun olen täällä pitänyt omaa showtani.

Oikein olen kunnolla veisannut sydämeni kyllyydestä vauva sylissä.

★

P.S. Tänään tuotiin kuusi pirttiin ja täytyy kyllä sanoa ettei ole meillä ennen noin komiaa ollu!

P.P.S. Eiliset piparitalkoot lasten kanssa osoittautuivat - yllättäen(!) - jättimenestykseksi.

Meillä oli niin kivaa ja ihan käsittämättömän taitavia leipureita ja koristelijoita ovat. Miten tarkkaa työtä - wau!

Nyt kiikutetaan kauneimpia tuotoksia naapuriin ja sitten elokuviin.

Joululahjavalvojaisissa

Ihan yksikseni.

Ja ah, että nautinkin. Joululahjojen paketointia, glögiä ja herkkuja.

Siinä se. Mitä muuta kaivatakaan omaan hetkeen näin joulun alla.

Eräs pieni mies olisi kyllä kovin ollut halukas tyytyi juuri ko. hetkellä vain istumaan sylissä. Korvaava syli löytyi onneksi läheltä - isän sylistä ;) (Vaikka olinkin kuulevinani jotain pientä "mutinaa" tankkipelin joulubonuksien menetyksestä...Hmm. Heh.) 

Joten tämän äidin lahjavalvojaiset saivat jatkua onnellisesti loppuun saakka.

 

Muiden blogeja selaillessa on aika moni tehnyt viime päivinä ihan samaa!

Kuinkas muutenkaan!? :D

Eurokankaan kauniit nauhat ja Esmeralda-Essin viime- tai toissavuotiset kauniit pakettikortit (- en nyt muista varmasti sanoa) pääsivät tänä vuonna pakettien koristelun pääosaan.

Tänne on satanut oikein kunnolla lunta. Alkaisi olla jo riittämiin tälle talvelle.

Eikä vuoden pimeimmästä/lyhimmästä päivästä tunnu tällä hetkellä olevan tietoakaan, sillä aurinko paistaa niin kauniisti tällä hetkellä sisään.

 Pepparkakskola(t) löytyivät Haaparannalta Ö&B:stä. Niiiiin superhyviä! 

Harmikseni ne olivat loppuneet kun menin niitä eilen ostamaan jouluaatoksi lisää.

Eilen saatiin ostetuksi uusi kuusenjalka (vanhaa emme löytäneet viimetalvisen muuton jäljiltä), joten kuusikin vihdoin saatiin kannettua tupaan kylppäriin sulaamaan. Tänään siis luvassa kuusenkoristelua, mutta myös piparien leivontaa. (Keittiöstä kuuluukin juuri tällä hetkellä kilinää kun parhaimpia piparkakkumuotteja siellä valitaan...) Ja huomisellekin on luvassa jotain tosi kivaa: mennään nimittäin katsomaan Disneyn uutta Frozen-elokuvaa. Täältä kaupungistamme puuttuu tällä hetkellä kokonaan elokuvateatteri, mutta eräällä koululla onneksi esitetään näitä uusia tulokkaitakin. Syksymmällä kävimme mm. tsekkaamassa samassa paikassa Lentsikat-elokuvan.

***

P.S. Enää kolme(!) yötä jouluun. Jaiks!! Ihanaa! Joulupukin tulosta muistuttelikin pieni viisi-kuusi päinen porotokka tietä ylittäessään eilen kaupunkiin päin ajellessamme.

Joulukorttipajalla

Joulukortteja puuhastelin lähes koko viime viikon ajan ja perjantaina (HoX! punaisen kuoren viimeisenä postituspäivänä) sitten pyörähdin klo 15 aikaan kyläkaupan postiin viemässä jouluiset tervehdykseni. Siinä naureskelin tutulle kassaneidille, että on se kumma kun nämä kortit tuppaavat aina jäämään viime tinkaan, vaikka joulukorttien askartelemisesta kovin pidänkin suunnitteluine ja muine hössötyksineen.

Onneksi en kuitenkaan ollut viimeinen matti myöhänen vaan alkoipa siinä vielä kertyä ihan jonoon asti postimerkkien ostelijoita jälkeenikin.

Kyselipä siinä vielä eräs vanha mummelikin mistä löytäisi joulukortteja ja ostipa sitten vielä halvat joulumerkitkin. En ymmärrä miten hän ehti ennen klo neljää jättämään korttinsa Postin huomaan... :D

Joulukorttisuunnittelutyötä helpotti tänä vuonna Pinterest. Ja osan tämän vuoden korteista "kuvitin" perinteisellä lasteni tonttukuvalla (kuva alemmassa postauksessa). Kaiken kaikkiaan joulukortteja lähti tänä vuonna maailmalle (lähinnä Suomeen, mutta myös Ruotsiin sukulaisille) nelisenkymmentä kappaletta. On siinä aina oma hommansa, mutta toisaalta nautin puuhastelusta, ja jos joskus edes voi ystäviään / lasten kummeja ja sukuaan ilahduttaa muistamisella - niin miksei sitten edes kerran vuodessa joulun aikaan.
 Mieheni puolestaan ei ymmärrä miksi ihmiset vielä tänäkin päivänä lähettävät joulukortteja kun tervehdyksen voi niin helposti ja halvalla ilmaiseksi laittaa sähköisestikin menemään kuvineen kaikkineen puhelimiin.
Itse kuitenkin pidän perinteisten korttien saamisesta, joten omanikin haluan sellaisina toisille lähettää.
Ja mitä sitten vaikka maksavatkin. Ajatus on tärkeintä ♥
(Omat korttini muuten askartelen aina itse. Olen tehnyt vuosikaudet niin. Ostettua korttia en edes osaisi enää antaa.)
(Ja ei sillä ettenkö arvostaisi myös tekstiviestitse tai esimerkiksi WhatsAppin kautta saatuja joulutoivotuksia - itselleni vain se omin tapa on lähettää ne itse tehdyt kortit lisähärpätyksine kaikkineen, hih.)

 

 Kirjekuoriakin innostuin hiukan koristelemaan Teippitarhan teipeillä. Jouluiset teipit lähes vaativat minua leikkimään niillä ;)

 

Mukaan kirjekuoriin joulukortin kera sujautan yleensä myös valokuvia lapsista ja monesti lisäksi vielä pienen lahjan tai jouluisen yllärin. Tänä vuonna Katja inspiroi minut ja lapset hamahelmitaiteiluun ja seuraavia pikkumuistamisia lähti meiltä matkaan.

Pääasiassahan tämä äiti näitä teki (ei vielä 6- ja 4-vuotiaiden keskittymiskyvyt ihan näin moneen juttuun riitä), mutta kovin olivat lapset näppäriä blokkaamaan värejä minulle valmiiksi kasoihin ♥

HyväPaha joulukuu

Joulukuu ei ole kulunut ihan pelkkien mukavien jouluvalmisteluiden merkeissä vaan monenmoista on sattunut ja tapahtunut. Ihan ensimmäiseksi aivan kuun alussa lensin kotipihallamme tosi pahasti ja hyvä ettei tarvinnut lähteä sairaalassa käymään. Käsi oli sitä vailla ettei murtunut... ja takalisto on edelleen hiukan arkana :(

Täällä ainakin on vallanneet ihan kummat säät tässä kuussa. Ensin sataa vettä ja sitten heti perään kahenkympin pakkaset ja sitten taas lämpiää plussan puolelle ja tulee vettä jne. Meillä on ollut piha kuin pahinkin luistinrata ja silloin lento-onnettomuuteni aikaan oli vielä kevyt pakkaslumi satanut päälle.

Kiireen osuutta ko. tapahtumaan en ainakaan myönnä ;) Eh.

Täällä on nyt viimeisen viikon sisään mahtunut myös jos jonkinmoista.
Tyttö oli ensin oksennustaudissa, sitten seurasi silmätulehdus ja sen jälkeen vielä kuumekin. Baletin joulunäytös jäi välistä ja sitä ollaan surtu jo monta päivää. Toistaiseksi vasta yksi esitys on vain jäänyt väliin neidin balettiuralla - onhan hän siis jo kuitenkin neljään aiempaan lukukausien huipentumiin päässyt osallistumaan :) Tosihan on, että varmaan lähes aina joltain lapselta tuo kauden kohokohta jää sairastumisen tai muun vuoksi väliin. Tällä kertaa epäonni sattui meille.

Eikä vastoinkäymiset vielä loppuneet. Viime lauantaina sattui ikävä juttu kun ajelin vauvan kanssa kaupungista kotiin päin. Kuudenkympin alueella eteeni kääntyi oikealta kolmion takaa auto ja sain väistettyä (ajettua) tämän ko. auton taakse, jolloin törmäsin vain autoni vasemmalla etukulmalla heidän autonsa perään. Onneksi suuremmilta vahingoilta säästyttiin reagointikykyni ansiosta, eikä henkilövahinkoja tullut mitään eikä juuri autoihinkaan - tai ainakaan omaamme. Tilannenopeus oli sen verran pieni tapahtumahetkellä. Eli oikeastaan lähinnä säikähdyksellä selvittiin. Huh-hei. Siinä olisi voinut käydä paljon pahemminkin! Ja vauvakin oli vielä kyydissä :( Toinen pieni - nimeäkin vielä vailla.

No mutta nyt mieli taas parempiin asioihin. On meillä joulukuuhun mahtunut myös niitä mukaviakin juttuja (ja pääasiassa niitä! Sitä ei sovi unohtaa!): ollaan laitettu joulua ja tehty monia kivoja joulujuttuja (ja moni juttu vielä edessäkin!), tavattu ystäviä, tyttö on päässyt kaksille kaverisynttäreille (uusien eskarikavereiden ja huomenna ilmeisesti luvassa jälleen yhdet) ja kerhon joulujuhlissa käytiin pikkupoikien ja mummon kanssa. Ja joulupolkutapahtumaan, joka toimi eskareiden joulujuhlana, päästiin myös osallistumaan! Se olikin oikein huippukiva juttu kun koko perheen voimin päästiin joulupolun rasteille pieniä pulmia ratkaisemaan ja tehtäviä tekemään
(vauva hoiti oman osuutensa pötköttelemällä nukkumalla oikein kiltisti tapahtuman ajan vaunuissaan).

Ja ollaanhan täällä myös joka aamu hymysuin availtu joulukalenterin luukkuja, että ehkä tämä joulukuu ei niin paha olekaan ollut.

Luntakin on todella mukavasti ja maisemat ovat niin kovin talvisen kauniit. Tänäänkin paistoi aurinko mahtavasti pirtin ikkunoista sisään ja värjäsi taivaan upein punasävyin laskeutuessaan "mailleen".

Aiheita siis kiitollisuuteen on hyvin monia.

Lankomieskin laittoi sunnuntaina WhatsAppilla niin komian kuvan meän tulevasta joulukuusesta, jonka olivat isäni kanssa käyneet metsästä hakemassa. Pian siis päästään kuusenkoristelupuuhiinkin!

Että eihän tässä voi loppujen lopuksi taas muuta kuin hymyillä ;)

***

P.S. Lisäsin gadgetin Instagram-kuvistani tuohon oikealle sivupalkkiin. Sieltä löytyy pieniä paloja meidän arjen keskeltä.

P.P.S. Minut löytää Instagramista nimimerkillä ho0_ (viimeinen 0 on nolla).
P.P.P.S. Kerrothan minulle myös oman Instagram-nimimerkkisi :)
P.P.P.P.S. Postauksen kuvituksena tällä kertaa meän omia tonttuja. 

Jouluomppuja

Eräänä iltana meillä pyörähti kauppa-auto pihassa. Kaupitteli omenoita, nakkeja, lihaa yms. talosta taloon.

Ihan hauskaa tämä maalla asuminen :D

Mies innostui ostamaan koko 12kg:n lavan kotimaisia omppuja.

Ja ovathan ne hyviä! Taisipa olla vielä yhtä samaa lajiketta, jota itsekin kesällä istutimme pihaamme kasvamaan.

Omia omppuja siis kovasti odotellessa :)

 Ompuista tehtiin kardemummaista keikauskakkua.

Tai itse asiassa kaksi kakkua, jotka katosivatkin ihan alta aikayksikön parempiin suihin.

Huomenna olisi tulossa vieraita, joten ehkä täytyy aamupäivästä (imuroinnin sijaan jälkeen) pyöräyttää vielä yksi! Mmm.

Iloisesti alkoi ainakin meän perheen joulukuu aamulla kalenterin luukkujen availulla.

Ei ole ollenkaan hankalaa nousta tähän aikaan vuodesta varhain!

Ensi yönä meillä vieraileekin joulusukkaan ylläreitä tuovan tontun lisäksi myös hammaskeiju ;)

Ja joulukuun toisen päivän eskarilaisemme aloittaa yläetuhampaattomalla hymyllä.

(Tai ainakin toivottavasti yleensä edes hymyllä.)

Hymyä

(niin hampaallista kuin hampaatonta) 

alkavaan viikkoonne!