"Betonitaso" leikkikeittiöön

Kuopuksemme sai vuoden 2014 jouluna vanhemmiltani lahjaksi Ikean Duktig-leikkikeittiön. Ajatuksena oli jo alkuun jotain pientä tuunausta keittiölle tehdä, vaikkakin ihan alkuperäisasussaan sai se kuitenkin palvella ensimmäiset kuukaudet. (Täällä kuvia siltä ajalta.)

Viime keväänä keittiö sai sitten valkean värinsä, kun lopulta kyllästyin koivupinnan katseluun. (Täältä voi kurkata keittiön kokovalkoisena.) Täysin valkoinen keittiö ei kuitenkaan ihan ulkonäöllään tyydyttänyt, vaan jotenkin taso kaipasi hiukan erottumista joukosta 
eli pieni kontrasti oli keittiöön paikallaan. Ja totta puhuen ei valkoinen taso ollut kovin käytännöllinenkään nuorimmaisemme käsittelyssä, vaan aina pinta oli likaisen näköinen ja naarmutkin erottuivat selkeästi.

"Betonitasot" ovat viehättäneet silmääni oikeissa 1:1-keittiöissä, ja niinpä sainkin idean tähän minikeittiön tasoremppaamme. Aikomuksena ei ollut kuitenkaan ihan oikeaa betonitasoa alkaa tekemään, joten paljon lukemastani DC-Fix:istä kaipasin ratkaisun ongelmaani :).

Iin Kärkkäisellä kurkkasin kyseisen kontaktimuovivalikoiman lävitse, 
ja koska muovi 'Avellino Stone, nro17' näytti ihan tarpeeksi betoniselta minun silmääni, lähti rulla mukaani.
Toisena vaihtoehtona olisi ollut musta marmori, mutta totesin sen kuitenkin olevan hivenen liian moderni makuuni - vaikkakin siitä(kin) olisi tullut ihan mielettömän hieno! (Ja äkkiäkös tällaisen muovin vaihtaa, jos mieli muuttuu, heh.)

Tämä oli muuten ensimmäinen DC-Fix-kokeiluni. Ihan on näppärä materiaali kyllä ainakin tällaiseen pieneen tuunailuun.
Ja tämä väri antaa nyt likatahroja hitusen anteeksi ja onpahan muutenkin likojen pyyhkiminen muovipinnalta nyt helpompaa.

 

Muutakin uudistusta minikeittiö on saanut osakseen sitten viime kuvien, kun lopulta sai "mikrokin" lähtöpassit (eli ovi vain veks keskeltä ylhäältä). Meillä ei ole itselläkään mikroa, joten en nähnyt sitä tarpeelliseksi pitää myöskään tässä keittiössä; onhan ne niin näppäriä nuo nopeat induktioliedet :D.

Viirinauhan ompelin pientä lisäilmettä tuomaan, sekä lisäksi sai minikeittiö samalla ompeluinnolla pienen keittiöpyyhkeen, patalapun ja -kintaan. (Näkyvät paremmin yläkuvassa.) (Kankaat - Eurokangas.)  

[ Pingviini ja jääkarhut - Rusta, Haparanda. Tafelgut-teepurkit - Sisustus Country Heart, Tornio.]

Nyt alkaa tämä keittiö olla aikalailla "oman näköisemme" ja valmis, vaikka uusista vetimistä vielä ehkä hiukan haaveilenkin... 
En muuten millään malttaisi odottaa, että pääsisin sisustamaan jo poikien OMAA huonetta. Vaikka ihan kiva tämä leikkinurkkaus pirtissämmekin on, mutta myönnettävää, että se huone olisi ehdottomasti niiiiin paljon mukavampi kaiken kannalta! ;)

***

Niin vain se tuli uusi vuosikin, meni loppiainen ja joulukamppeetkin tuli hyvissä ajoin kerättyä pois. Yllättäen ei tuntunut edes kovin hankalalta laittaa koristeita laatikkoon, vaikka muistelen sitä aiemmin usein haikein mielin tehneeni.
Kovia pakkasia on nyt pidellyt, ja niin on vain auto ja vesiputketkin heti ehtineet reistailemaan. Tänään kävi jo alle -20, mutta viikonlopuksi se lupailee taas kiristyvän. Nautitaan nyt kun on kunnon talvisäät! Eipä ainakaan sada vettä, heh ;).
(Vaikka auton hyytyminen kauas kotoa ei kovin naurattanut...)

Pysytään lämpiminä!
(Niin me ihmiset ja eläimet kuin autot ja talotkin.)

Pariovirakkaus

Joku ehkä muistaa vielä uusimman maalauskohteeni eli vanhat pari ovet, joiden käsittelyä esittelin kuukausi sitten täällä.

Ovet sijoitettiin nyt (ainakin alustavasti) ihan vain koristetarkoituksena yhteen pirtin nurkista. Näistä ovista kyllä saisi myös kauniit työtasot (lasin kanssa) meille miehen kanssa vinttiin, mutten tiedä raskinko niitä sinne lopulta laittaa katseilta piiloon.

Täällä pirtissä ne peittävät nyt kuitenkin kivasti tämän kyseisen tyhjän seinän ja tuovat muutenkin tilaan hitusen lisää kaivattua vanhaa tunnelmaa. 

Niin tykkään näistä!

Kertauksena hiukan tuunauksesta eli maalina oli JdL:n Natural white -sävyinen kalkkimaali 

ja patinointiin käytin saman sarjan vahoista mustaa ja harmaata.

Näillä vahoilla kyllä onnistuu! Ja levitysprosessi on kyllä oikeasti tosi kivaa.

Saa kunnolla päästää luovuuden valloilleen ;).

Vanhennuksesta tuli mielestäni aika onnistunut - tai ainakin näitä ovia kovin mielelläni täällä nyt(kin) katselen. Pompomit tosin saisi viedä jo pois ja etsiä jostain jotkin kauniit kranssit tilalle. Nyt talven ajaksi sellaiset olisi tosi ihanat ★.

***

Meillä on tämä marraskuu mennyt ihan hurrrrjan nopsaa ja tuntuu, että kaikki päivät menee menojaan. Viimeisetkin viisi viikonloppua ollaan juostu jos missäkin juhlissa ja muissa menoissa, joten sekin vaikuttaa ettei kotona ole oikein ehtinyt oleilemaan ja rauhoittumaan arjen pyörityksestä. Jospa nyt hiukan hellittäisi - ainakin viikonloppujen suhteen hetkeksi. Tosin taitaa kalenteri muuttua täydemmäksi mitä lähemmäksi joulua päästään, mutta niin taitaa tehdä kaikilla muillakin perheillä.

 Blogissa lupaan kuitenkin aina piipahtaa kun vain sopiva rako tulee; esimerkiksi neitokaisen kaverisynttäreiden merkeissä koitan palata hyvinkin piakkoin.

Talvista alkanutta viikkoa!

P.S. Jos et ole vielä äänestänyt, niin käyhän pian täällä.

Äänestysaikaa enää viikko!

Vanhat pariovet

Navettavarastostamme löytyivät talomme vanhat ulko-ovet, ja ajatuksena on ollut pitkäänkin ne sieltä kantaa kotiin sisälle. Kesällä sitten vihdoin sain ne aikaiseksi pestä vuosikymmenten pölystä (sekä linnunkakasta yms.) ja raahata pirttiin. Koska niiden punaruskea maalipinta ei "jostain syystä" miellyttänyt silmääni, päätin tuunata ne meille sopivimmiksi. Maaliksi valitsin jo aiemmin hyväksi havaitun Jeanne d'Arc Livingin Vintage paint -kalkkimaalin.

Maalin värin valinnassa päädyin (ylläri, ylläri!) valkoiseen (Natural white). Värillisiä vahoja olen odottanut pääseväni testaamaan, joten sekin vaikutti lopulta hyvin ratkaisevasti maalivärin valintaan.
Lopulta torniolaisesta Country Heart -sisustusliikkeestä, jossa tämän sarjan tuotteita myydään muuten todella kattavasti, ostin sekä harmaan että mustan vahan mukaani. Harmaata otin isomman purkin, sillä ajattelin, että sillä voisi olla enemmän käyttötarvetta jatkossakin.
Maalia levitin ensin vedellä reilusti ohennettuna pari kerrosta pienen telan avulla ja viimeisen kerroksen sudin pensselillä suht huolettomasti saadessani pinnasta siten hiukan "elävän".

Vahausosioon saikin lähteä sitten sellaisella "taidemaalarimoodilla".
Harmaa vaha oli tosin helppo levittää vähän ronskimmallakin otteella, koska sen kanssa ei oikeastaan tarvinnut jännittää, että sitä tulisi liikaa/liian hallitsevasti. Ja levittämiseen tosiaan käytin ihan vain palaa valkoista puuvillakangasta. 
Mustaa vahaa saikin sitten levittää hiukan hennommin ja varovaisemmin ottein. Hiukan ehkä innostuin liikaakin paikoitellen sen kanssa, mutta hyvä lopputuloksesta kuitenkin tuli.
Valmiista ovista laitan kuvia sitten omaan postaukseensa.

Hiukan nopeammalla temmolla sai tämän tuunauksen alta pois hoitaa, sillä ovet veivät aika tavalla tilaa pirtissä keskellä kulkuväyliä. Kuopus ehti kyllä koko projektin aikana melko moneen otteeseen kiikkua ovien päälle hyppimään ja saipahan legoautollakin muutamat renkaanjäljet toisen oven pintaan. Elämää näkivät nämä uudetkin maalikerroksetkin siis jo ;).

***
Viime viikonloppuna meillä juhlittiin esikoista ja kuopusta. Melkoista juhlajärjestelyä ja juhlahässäkkää on siis ollut. Lupaan vilauttaa juhlien teemoja/tunnelmia täälläkin mahdollisimman pian.

Perjantaina kutsuu lentokone ja lauantaina Indiedaysin järjestämät bloggaajien tapahtumat.
Hiven jännitystä on siis ja pientä vaatekriisiäkin ilmassa :D Iiiks.

Keinuheppanen

Aina väliin yritän käydä kaupungissa asioidessani piipahtamassa lisäksi myös jollain kirpparilla, vaikka väliin nykyään enimmäkseen tuntuukin ettei sieltä mitään löydä kuitenkaan. Monesti aika meneekin kierroksella siihen kun ihmettelen mitä kaikkea ihmiset yrittävät myydä - toiset jopa viikosta toiseen. Harvoin siis löydän mitään - edes harkitsemisen arvoisia asioita. Harmittaa myös, jos joskus jonkin kivan löytää, niin se on sitten hinnoiteltu täysin pilalle :(. Usein mietin, että eikö ihmiset tuo tavarat sinne niistä eroon päästäkseen(!?)

Koska en kuitenkaan osaa olla käymättäkään kirppareilla, viime viikolla jälleen piipahdin eräässä paikallisessa. Olin juuri kierroksen päässä, kun huomioni kiinnittyi lattialla seisovaan pieneen keinuhevoseen.  Siellä se seisoi ihan orpona yksistään odottamassa pelastajaansa ;).

Hintaa tällä ratsulla oli ainoastaan kaksi euroa! Tästä suloisuudesta olisin mieluusti voinut maksaa tuplastikin. Eli siis joskus näinkin päin käy, että oikeasti niitä löytöjä tekee! Siinäpä se kirpparikierrosten suola - ja sokeri onkin :D.

Pienen hepan tuunasin Jeanne d'Arc Living -sarjan Vintage Paint -kalkkimaalilla, 
jota sain alkuvuodesta yhteistyön merkeissä Sisustus Country Heartista.  (Muita tuunailujani kyseisillä maaleilla voi kurkata täältä.)

Alkuperäisessä kuosissaan heppanen on tässä alapuolella olevassa kuvassa. Väritys ei ollut huono noinkaan ja hiukan sainkin mietiskellä lähdenkö ollenkaan maalaamaan. Lopulta kuitenkin ajattelin, että kyllä heppa sopii lastenhuoneeseen (ainakin tytön puolelle) paremmin harmaana - ja samalla saisin kauniin kalkkimaalipinnan sille.

 Ja niin sai neidin nuket oman keinuheppansa
- Hallavaharjan :D!

Iloa viikonlopun jatkoon, onnea valmistuneille & 

ihanaa kesäloman alkua jokaiselle pienelle ja isommallekin oppilaalle!

Maalaten tuunaten, osa 3

Viimeistä osaa Jeanne d'Arc Living -sarjan Vintage Paint -kalkkimaalien kokeilusta viedään.

(Ensimmäisen osan näet täältä ja toisen osan täältä.)

 Tähän kolmanteen kokeiluuni halusin ottaa jonkin ns. "random"-jutun.

Ja kuin tilauksesta mieheni ostaman uuden suola- ja mustapippurisetin paketti ilmestyi kuvioihin ;).

Paketti oli malliltaan aika hyvä enkä olisi kyllä raaskinut heittää kivaa laatikkoa ihan vain menemäänkään. Jotenki se huusi päästä tuunaukseen ja saada uusi elämä itselleen. Ja samalla pääsin myös kokeilemaan miten maali tarraa kiinni liukkaaseen pintaan. (Ja hyvinhän se tarttui!)

Maaleista minulla oli käytössäni samat värit kuin aiemmissa tuunauksissani eli French grey ja Natural white. Maalasin laatikon kolmeen kertaan pienellä telalla harmaalla maalilla, jonka jälkeen tuputtelin sabluunan avulla kauniin koristekuvion rasian pintaan valkoisella. (Tein sabluunan ylijäämätapetin kuviosta, jonka leikkasin "esiin" askarteluveitsellä.)

 

Maalauksen ja koristekuvioinnin jälkeen vetelin kevyin vedoin suht kuivalla sienellä valkoista maalia sinne tänne hiukan elävöittämään pintaa.

Ihan päätteeksi täysin kuivanneen maalipinnan käsittelin JdL:n kirkkaalla antiikkivahalla. Vaha on siitä ihanaa, että se ikään kuin sulkee maalin huokoisen pinnan ilman että tekisi pinnasta kiiltävän ja veisi vanhanajan tunnelman pois.

Sisäpuolelle rasian kanteen ja pohjaan leikkasin/liimasin tapetista (josta sabluunankin tein)  palaset peittämään paketissa olleet tekstit (ylimmästä kuvasta näkee).

Laitoin tähän rasiaan nyt kruunukynttilöitä, joille on ollutkin hakusessa oma säilytyslaatikko. Aika näyttää jäävätkö ne siihen vai tuleeko tästä esim. piilo kaukosäätimille. Toisaalta keksisin tästä vaikka ja mille muullekin jutulle säilytys/piilopaikan.

***

'Vintage Paint -maalit testauksessani' 
 Summa summarum:

+ kaunis vanhahtava matta pinta

+ erittäin hyvä tarttuvuus

+ riittoisuus

+ peittävyys

+ levittyvyys
+ vesiohenteinen (lähes hajuton maali sekä työskentelyvälineet ja kädet erittäin helppo puhdistaa!)

+ monikäyttöisyys (tarttuu aikalailla materiaaliin kuin materiaaliin; puu, kangas, lasi, metalli, muovi, pahvi jne.)

+ ekologisuus

+ upea (täydellinen!) värisävyvalikoima sekä maaleissa että vahoissa (pääsee kurkkimaan esim. täältä)

Muutamasta asiasta haluan tähän loppuun lisäksi vielä mainita:

Esivalmistelut: Esivalmisteluja tämän maalin kanssa ei todellakaan välttämättä tarvitse. Maali kun tosiaan tarraa kiinni lähes pintaan kuin pintaan. Toki, jos pinta on hyvin kiiltävä niin silloin maalin kestävyyden suhteen, itse suosittelisin joko kevyttä hiontaa tai esim. tartuntapohjamaalia - ainakin kulutukseen tuleviin asioihin.

Valmistaja myös haluaa huomauttaa, että vaalealla värillä ei kannata maalata lakkaamattoman öljyä sisältävän puupinnan / petsatun pinnan päälle. Tuolloin viisainta olisi käyttää maalin alle esimerkiksi ko. sarjan sealer-pohjamaalia. (Muuten vaaleaan väriin voi ilmestyä ei-toivottuja epämääräisiä värisävyjä.)

Eli siis kaikenkaikkiaan maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle ;).

Maalin riittoisuus: Pieniä kohteita itse lähdin tuunailemaan, kun en ollut varma miten maalit riittävät. Hyvin kuitenkin riittivät. Kolmesta pikkupurkista (1dl/á) jäljelle näiden kolmen tuunausjutun jäi maalia yhteensä reilu purkki. Aivan hyvin mielestäni :). Vahaa kului isosta purkista (370ml) ehkä vain reilu ruokalusikallinen.

Vahaus: Vaha tuntuu olevan ehkä lähinnä sellainen maalin viimeistelytuote - eikä tosiaan lakkapintaan verrattavissa tietystikään lähellekään. Eli varmasti suojaa maalia tietyltä likamäärältä ja puhtaanapito helpottuu = lika irtoaa helpommin. Uskon, että ajan kanssa vaha kuitenkin kuluu käytössä ja vahausta saa mahdollisesti suorittaa uudestaan silloin tällöin. Vaha oli muuten aivan erityisen ihanaa levittää (kangaspalalla levitin itse), joten sen tekee mielellään. Vaha ihan kuin suli pintaan. Todella pehmeästi ja tasaisesti imeytyi. Tykkäsin.

***

Jotain mulla varmasti jäi sanomatta, mutta kyselkää ihmeessä kokemuksistani :).

 Innostuin näistä maaleista muuten aikalailla ja koko ajan mietin mitä voisin seuraavaksi tuunata. Melkein haluttaisi käydä kaikki Ikean kalusteet lävitse ;) - hehe. Ja ennen kaikkea minulla kiinnostaisi kokeilla miten eri sävyiset vahat maalatun pinnan kanssa käyttäytyvät / miltä näyttävät.

Kiitän lämpimästi Country Heartin Siniä tästä ihanasta yhteistyöstä. 

Ilo oli ehdottomasti minun puolellani ♥

Ensi kerralla sitten luvassa arvontaa!

Pysykäähän kuulolla rakkaat.


{ Näitä vanhanajan kalkkimaaleja saa ostettua Country Heartista. Verkkokauppaa ei liikkeellä ole, mutta tilauskin onnistuu ottamalla ensin yhteyttä esim. sähköpostitse sini@sisustuscountryheart.com }

Maalaten tuunaten, osa 2

Jeanne d'Arc Livingin Vintage Paint -maalien kokeilua jatketaan.

Toiseksi tuunauskohteekseni valitsin pienen jakkaran, jonka ostin joulutavaroiden poistopisteestä

paikallisesta sekatavaraliikkeestä muutamalla eurolla. 

Jakkaran koristekuvahan oli ehdottomasti ainakin maalattava piiloon, mutta mustaksikaan en tahtonut tuolia jättää.

Country Heartista blogiyhteistyön merkeissä saamistani kalkkimaaleista minulla oli väreinä French grey ja Natural white, joita halusin testata myös sekoittamalla keskenään. (Alkuperäisen French grey -harmaasävyn näet tuunaussarjan ensimmäisessä osassa täällä.) 

Laitoin tähän sekoittamaani harmaan sävyyn varmaan noin puolet ja puolet käytössäni olleita värejä.

Maalit sekoittuvatkin muuten erittäin hyvin. Joten jos värikartan väri arveluttaa, kannattaa ehdottomasti ottaa toista väriä kaveriksi ja tehdä mieleistään sävyä itse.

Mietin olisinko tähän jakkaraan maalannut myös jonkin koristekuvion, mutta ajattelin tämän menevän ihan söpönä näinkin. Ja varsinkin kun vielä hiomalla otin hiukan esiin alla olevaa mustaa maalia. Yksivärinen harmaa jakkara sai näin hiukan elävyyttä pintaansa ja näyttää ajanpatinoimalta.

Nämä kalkkimaalit ovat kyllä ihania juurikin siksi kun tuovat huonekaluihin ja esineisiin sellaisen kauniin mattapintaisen ulkonäön = vanhanajan tunnelman. Maalit saavat suurta plussaa myös siitä, että ovat todella hyvin peittäviä (kaksi kerrosta riitti tähän jakkaraan).

Käsittelin pikkupallin lopuksi vielä saman sarjan kirkkaalla antiikkivahalla pariinkin kertaan. Tuplakäsittelyn tein ihan siitä syystä, että jos tässä paljon pikkuhikijalkapallerot tepastelee on puhtaanapito hiukan helpompaa ;). Ajatuksena olisi viedä tämä kuopuksellemme korokejakkaraksi vessaan.

(Ja siitä syystä myös tämä harmaa värisävy on just nappivalinta!)

Jakkaraa onkin testailtu, mutta vielä ei akuuttia tarvetta sille vessassa ole. Pikkuherran pesutoimet kun vielä pääasiassa hoidetaan poju sylissä.

Ihanasti jakkara toimii kyllä myös esim. kukkapöytänä tai minä vain!

Kovin suloinen se ainakin on vaikka sellaisenaankin
♥♥♥

Näiden auringonsäteiden ja helmililjojen tuoksun myötä toivotan jokaiselle

kaunista alkavaa viikkoa!

[ Huomasitko viimeisessä kuvassa hauskan varjoleikin? ;) 'Wuf-wuf' ]

Maalaten tuunaten, osa 1

  Alunperin olin ajatellut tuunata varastossamme värjöttelevän tuolin maalaamalla sen kokonaan Country Heartista saamillani Vintage Paint -maaleilla. Loppujen lopuksi en kuitenkaan raaskinut maalata sen suloisesti kulunutta puupintaa piiloon. 

Tuunausta tämä tuoli kuitenkin vaati(!) ja tuunaukseen myös joutui pääsi. Olisin toki voinut vaihtaa tuolin istuimeen vain sievän kankaan, mutta koska ko. kalkkimaaleja voi käyttää oikeastaan mihin vain, päätin mielenkiinnosta kokeilla maalata kangaspäällisen.

Alkuperäisestä tuolista poistin ensin iänvanhan villaisen kankaan. Varmasti senkin olisi voinut maalata, mutta uskoakseni se olisi imenyt turhan paljon maalia eikä väljästä neulepinnasta välttämättä olisi tullut kestävä. Päädyin siis etsimään kaapin kätköistä käyttökelpoista kangasta tähän projektiin. (En ole koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä kankaasta; en väristä enkä liiemmin kuviostakaan. Juuri sopivaa siis maalin alle! :D) 
Poistin vanhan neulekankaan ja nidoin kaappilöytökankaan uudeksi istuinpäälliseksi.

Minulla oli käytössäni edellisessä postauksessa esittelemäni Jeanne d'Arc Livingin vanhanajan kalkkimaaleista 

värit French grey sekä Natural white ja vahassa Clear eli kirkas.

 

Maalasin pienellä telalla harmaata maalia kankaalle kolme kerrosta. En ohentanut maalia lainkaan, sillä se levittyi hyvin sellaisenaan. Maali on nopea kuivumaan, joten uuden kerroksen sai jo vetää päälle noin 30 minuutin jälkeen. Maali tarttui kankaaseen todella hyvin. Vaikka kankaan kuvio jäi kivasti näkyviin, halusin silti keksiä tuoliin jonkin erityisen yksityiskohdan. Keksin maalata talomme rakennusvuoden koristeeksi istuinosaan. 

Piirsin numerot paperille, leikkasin ne askarteluveitsellä pois ja tuputin valkoisen maalin varovaisesti vaahtomuovipalalla sabluunaa käyttäen keskelle istuinosaa.

Lopuksi käsittelin/viimeistelin kuivuneen pinnan saman sarjan antiikkivahalla. Vaha suojaa maalia sekä auttaa puhtaanapidossa. 

Vaha imeytyi ja kuivui vikkelään - ehkä noin tuntisessa pinta oli täysin kuiva.

Kangas imi hyvin maalin, eikä pinta jäänyt lainkaan niin paksuksi maalista ja jäykäksi kuin olin pelännyt. Alkuperäisen kankaan koristekuvio jäi kivasti esiin antamaan pintaan elävyyttä sekä ilmettä. Istuinkangas tuntuu hyvältä, ja se ennen kaikkea vaikuttaa aika hyvin likaahylkivältä. Loistava etu lapsiperheessä - tuolihan kun toki on käyttöhuonekalu ;).

Jäin pohtimaan voisiko kyseistä vahaa käyttää myös peruspuuvillakankaisten päällisten käsittelyyn...

 Aivan mukava tuunauskokeilu ja sain vihdoin aikaiseksi "kunnostaa" kyseinen tuoli käyttöön. Mielestäni tämä kalkkimaali on oiva tapa myös tämäntyyppiseen maalaukseen. Tuolista tuli kyllä ihan kivannäköinen; voisi melkein olla sisustuselementtinä pelkästäänkin ;). Vuosiluku-koriste antaa tuolille mukavan persoonallisen ilmeen, ja kyseinen numerosarja sopii hyvin kalkkimaalin ohella tämän vanhan tuolin kulahtaneeseen olemukseen.

Mitäs piditte tästä tuunauksesta? Onko joku muu kokeillut maalata kangasta?

Mukavaa viikonloppua!

Kaverisynttärit

Esikoisen ja kuopuksen yhteissynttäreiden jälkeen heti seuraavana päivänä pääsivät neitimme ja hänen luokkatoverinsa vuorostaan juhlatunnelmiin.

Teeman 7-vuotiaamme valitsi jälleen itse ja heppajuhlathan niistä sitten pienen pähkäilyn jälkeen tulivat.

Simppelit kutsutkin taiteiltiin pikaisesti luokkakavereille (vanhemmille lähetetyn kutsutekstiviestin lisäksi).

 

[ Heppakuvan löysin/tulostin netistä. ]

Teemaväreiksi valikoitui vaaleanpunainen ja lila.

Saa nähdä vieläkö ensi vuonna vaaleanpunainen on kova sana vai alkaako pikkuhiljaa "löytymään" muitakin värejä ;)  ♥

Pillit koristelin karusellityylisiksi ;)

Leikkelin hevoset kuviokartongista netistä printtaamani heppasiluettikuvan avulla. Päälle levitin hiukan kimalleliimaa. Rusetti on pala satiininauhaa.

[ Heppaprintit Pinterestistä ]

Meillä neitokainen ei välitä täytekakusta, joten hän toivoi tällaisia suklaaleivoksia sen sijaan. (Ostettu IcaMaxista Haaparannalta.)

Herkkuja ovatkin! ♥

Pöytään oli katettu lapsille maistuvia perusnaposteluherkkuja sipseistä karkkeihin

ja lisäksi muun muassa Nougat Pillows -suklaamuroja (ihan huippunaposteltavaa!) rinkulasuolakeksejä, itsetehtyä riisisuklaata, marenkeja ja suklaabanaaneja.

 Ollaan innostuttu (lähinnä kai mie vain) tuunailemaan erilaisia lasipurkkeja, ja koska se on niin nopsaa, edullista ja kivaa kierrätystä, keksin että tehdään myös vieraslahjat pussien sijaan purkkeihin.

Vauvanruokapurkkeja ollaan saatu hamstrattua sopiva määrä ja kannet niistä suihkuttelin mustiksi sprayllä. Etiketiksi liimasin pienen kakkupaperin ja heppaprintin. Purkin ulkonäön viimeistelin sitomalla kaulaan palan paperinauhaa rusetiksi.

(Täältä voi kurkata millaisia purkkeja kesällä tuunasin.)

 

Uskalsin valita näitä Lidlin Pretzel-suolakeksejä kotiinviemisiksi, sillä sokeriyliannostus oli varmasti taattu juhlissa ;)

Purkkeihin on niiden tyhjettyä mukava laittaa talteen omia pikkujuttuja; esim. pampuloita, hiuspinnejä, liituja, barbie-kenkiä tai mitä vain pikkutyttöjen juttuja.

Kyllä oli jälleen ilo juhlia - kuten aina ;)

Ja itse asiassa seuraavat juhlat ovatkin jo ihan nurkan takana. Omat ne eivät ole tällä kertaa, vaan juhlitaan lauantaina siskon valmistujaisia. Sisko toivoi niitä juhlittavan meillä. 
Kivaa!
♥♥♥