lauantai 29. syyskuuta 2012

Karua kauneutta

Kauan haaveiltu lehmäntalja löytyi Jyskistä hintaan 900kr, eli noin 105e näillä kursseilla.
(Tarjoushinta 1000kr, mutta sain alennuskupongilla hinnasta vielä 10% pois.)
Taljan hankintapäätöksen tein itse, mutta mieheni vietyäni taljaostoksille innostui hän
taljan sitten lopulta valitsemaan.
Ja hyvä niin, että valitsikin. 
On mukavaa kun saa toisenkin innostumaan ja ostopäätös syntyy sitten ikään kuin yhdessä! ;)
Karvatyyny viime tammikuun -50% alesta, Hemtex. Lasiset kynttilälyhdyt viime vuotinen hankinta, Tiimari.
 
Palmikkoneuleinen viltti myös Jyskin tarjouksesta - hintaan 130kr (15e).
Suloisesti sopivat Reinon kanssa yhteen! :)
 
Kanervista callunat on minun ehdottomia lemppareita
 
 
Syksy sisällä 
Luonnonvärejä ja -materiaaleja.
Kontrasteja.
Tummaa ja vaaleaa.
Pehmeyttä ja sellaista pientä rosoista otetta.
Karua kauneutta.
Ja jokaisessa meissä pitää vähintään se yksi kauneusvirhe olla
- mutta onneksi se jää hännän tuntumaan pöydän alle.
Näihin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Ruskaretkellä

Ja "tutustumiskohteena" Tornionlaakso eli periaatteessa tämä oma kotiseutuni
- tosin siis tarkasteltuna tuolta väylän, Tornionjoen, toiselta puolelta eli Ruotsista.
Tämä upea retki toteutui pari viikkoa sitten, ja muistissa se tulee pysymään aina.
Upeat ilmat, upea luonto, upeat kohteet & upea porukka.
 Nämä kortit ostin Pajalasta, Læstadiusmuseosta, joka sijaitsi ihan siinä
Vittulan ja Paskajänkän kulmilla.
Itelläki melkein naurattaa tämän kirjoittaminen, mutta kun asia oli näin :)
Esimerkiksi nykypäivän Vittula on ihan vastaava alue kuin lähes mikä tahansa omakotitaloalue. Hurjaa, eh.
Kasviaiheiset kuvat korteissa ovat itse Lars Levi Læstadiuksen piirtämiä (1800-l.).
Kyseinen herra oli siis hyvin ansioitunut kasvitieteilijä kirkollisen työnsä ohella.
Ja nämä kasvit ovatkin saaneet nimensä hänen mukaansa.
Korteille keksin kehykset eräästä tyhjästä Ikean valokuvakehyksestäni
- poistin vain paspiksen ja taustapaperin sisältä :)
Valkoiset kortit pääsevät oikeuksiinsa kehyksen ruskeaa takaosaa vasten.

***
Menomatka
Haparanda-Kukkolaforsen-Karungin kirkkosaari-Hietaniemi-Matarengin kirkko-
Hanhinvittikon karjakenttä-Tärendö
Matarengin kirkko, Övertorneå.
Kulttuurireservaatti Hanhinvittikon karjamaja ja -kenttä (1860-luvulta) ovat ainoita laatuaan Ruotsin Norrbottenissa.
Menomatkalta bussin ikkunasta otettu kuva.

Hotellimme, Forest Hotel, nimikin jo kertoi, että se sijaitsi keskellä metsää. Alunperin vanha koulurakennus oli kunnostettu ja rakennettu hotellihuoneiksi. Hyvin viihtyisä paikka Tärendössä - keskellä ei mitään ;)
Paluumatka
 Tärendö-Masugnsbyn-Isokursu-Tärännön bifurgaatio-Kengiksen koski-
Pajala-Læstadius museo-Kolari-Pello-Tornio
 Eli siis Suomen puolta tultiin takaisin.
Masugnsbyn, rautakaivos.
Rautamalmia näki ihan luonnossakin siellä. Ja pienen matkamuistokimpaleen sieltä mukaani nappasinkin.
Kengiksen koski. Kuvitelkaa se kaikki kuohu ja pauhu. Uskomaton paikka!
Paikka, jossa kaksi jokea, Tornion- ja Muonionjoki, kohtaavat ja yhtyvät yhdeksi.

Menneet ajat - ne elinehdot, tavat ja tottumukset pystyy aistimaan vahvasti vielä tänäkin päivänä.
Tornionlaakson menneisyyden ihmisten arkielämästä piirtyi tällä reissulla hyvä, selkeä kuva ja nyt ymmärränkin paljon paremmin seutumme historiaa.
Ja oi sitä meän kieltä! Sulosointuja korville :) Eli joka paikassa ei todellakaan tarvinnut ruotsilla pärjätä.
Olen iloinen tästä reissusta kokemuksineen.

Reissusta jäi kirjaimellisesti käteen nämä (kasvikorttien lisäksi):
Suosittelen hyvin lämpimästi (ainakin paikkakuntalaisia) tutustumaan joen toisellekin puolelle
- sekä historiaamme että upeisiin maisemiin.
Ja miksei Suomen Lappiin/tuntureille menijätkin voisi Ruotsin puolelta ajaa Tornionjoen viertä
(- jostain kohtaa sitten siltaa pitkin vain takaisin Suomeen).
Toki huomattakoon, että Ruotsin puolen tiet ovat hiukan kapeammat ja hiukan huonokuntoisemmat, mutta maisemat puolestaan ovat sen verran idylliset, että matka taittuu ihan huomaamatta rakennuksia yms. ihailemalla.
Vastaavat rakennukset Suomen puolelta on hävitetty/poltettu toisen maailmansodan aikaan, joten siksi Ruotsin puoli joesta on maisemallisesti/historiallisesti arvokkaammin säilynyt.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Se tulee.

Tuleeko teillekin?
Nimittäin sisustus- ja siivoushimo.
Mulla se iskee aikalailla tasan tarkkaan puolen vuoden välein.
Lähinnä siis keväisin ja syksyisin.
Ja näin syksyisin varsinkin oikeinkin vahvasti.
Ehkä se jotenkin liittyy siihen, että nyt vietetään kesän jälkeen entistä enempi aikaa sisätiloissa ja samoja seiniä tuijotellaan päivät pitkät...
Mutta se liittyy myös varmasti johonkin tiettyyn "pesän" valmistamiseen talviunia talvea varten. Jonkinlainen pesänrakennusvietti kai.
Kaappeja on tullu jälleen kerran käytyä lävitse -> ylimääräiset kamat kiikutettua niin kirpparille kuin kierrätykseenkin.
Halu olisi kova päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. Täydet kaapit ja varastot vain ahdistavat. Mutta tosiasiahan on ettei kaikkea voi laittaa kiertoon/menemään/pois.
Tulevaisuuttakin täytyy ajatella.
Joskos nyt kuitenkin saisi karsittua edes kaiken ei-niin-kivan pois -> jättäen jäljelle vain itselleen mieluisia ja tarpeellisia juttuja.
Juu, myönnän: meiltä löytyy paljon oikeasti tarpeetontakin kamaa, mutta kaikesta ei voi luopua.
Kyllä silmänruokaa saa  - ja pitääkin olla ;)
Ilman en ainakaan viihdy sitten mitenkään päin.
Tässä samassa siivous- ja sisustuspuuskassa olen todennut,
että kotimme totisesti kaipaisi uutta ilmettä.
Omaan viihtyvyyteen on mukava ja hyvä panostaa.
Ja koska vuokrakodissa asumme, täytyy vain irrallisilla asioilla yrittää pystyä vaikuttamaan lopputulokseen/ulkonäköön. Toki sisustaminen on hiukan haastavampaa näin, mutta minkäs teet.
Jotain pieniä, kivoja ja edullisia hankintoja siis on tullutkin tehtyä.
Voi kunpa olisi oma koti. Kaipuu sille olisi hyvin suuri.
Kaipuuta on välillä lähes ahdistukseen ja masennukseen asti.
Olen selaillut lävitse kasapäin jemmassa olleita sisustuslehtiä.
Leikellyt parhaat palat talteen tulevaisuutta varten.
On jotenkin lohdullista ajatella, että omat haaveet ja unelmat
siitä omasta kodista ovat yksien kansien välissä.
Jotenkin mieltä rauhoittavaa. Tekee haaveesta edes hitusen konkreettisempaa.
 
Ideat ja suunnitelmat Haaveet lepäävät nyt kansiossa omissa "lokeroissaan".
Muovitaskuihin on helppo lisätä pikkuisia lehtileikkeitä, piirustuksia yms.
 
"Joka haaveitta elää,
se elämättä kuolee."

P.S.
Katson, josko saisin "vilautettua" joku päivä niitä muutamia uusia pikkuhankintojamme täällä blogissakin.
 Kaikkea hyvää päiviinne!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Voimia viikkoon!

1. Sekoita keskenään ainekset pohjaan ja painele 2/3 taikinasta irtopohjavuoan pohjalle + reunoille.
2. Kuori ja viipaloi omenat sekä sekoita joukkoon kaneli + siirappi. Levitä omenat vuokaan.
3. Ripottele loppu (1/3) taikina omenoiden päälle.
4. Paista 175 asteessa reilu 45min.
5. Uunista tultua -> pyöräytä veitsellä/lastalla irti vuoasta ja anna jäähtyä. Irrota irtopohjavuoan reunus, mutta jätä pohja kosteuden vuoksi paikalleen.
6. Nauti jäätelön, vaniljavaahdon tai vaikkapas kreikkalaisen jogurtin kera!
(Viimeisin oma henk.koht. suosikkini, sillä paistos on aikas makia...)
Itse olen tätä ohjetta paljon hyödyntänyt vehnä- ja kananmuna-allergisia vieraita varten.
Vehnäjauhot siis kun korvaa esim. ruisjauholla -> toimii ihan yhtä hyvin!
Jos ihan vain omalle perheelleni tätä teen,
niin teen yleensä 50% vehnää ja 50% ruisjauhoa.
Tämä on hyvä ohje myös siitä syystä, että se on nopea ja helppo valmistaa!
Takuuvarmahyvääkin ;)
Ohje on alunperin erään tuttavani -> kiitos Kati!
Alkava viikko on hyvä aloittaa Muumimamman voimajuomalla.
Eihän viikko siis voi alkaa muuten kuin hyvin! ;)
Voimia myös teidän viikkoonne!

P.S. Ihania nämä Nordqvistin uudet Muumi-teet!
P.P.S. Eilen se muuten tapahtui: minusta tuli täti toiselle ihanuudelle

lauantai 15. syyskuuta 2012

Very inspiring & Ten pictures

Näitä tunnustuksia ja haasteitahan tulee jo ovista ja ikkunoista ;)
Kiitos teille ihanille, jotka minun blogiani muistatte näillä piristyksillä!

Eli ensimmäisenä tunnustus ihanalta

1. Linkitä tunnustuksen antaja.
2. Liitä tunnustus blogiisi.
3. Kerro 7 asiaa itsestäsi.
4. Jaa tunnustus eteenpäin 5 bloggaajalle.
5. Ilmoita heille.

  7 faktaa minusta:
1. Olen illan virkku ja aamun torkku.
2. Olen heikkona makeaan.
3. Olen ihan pian täti jo toiselle ihanuudelle
- eli jännittäviä aikoja elellään ;) - - ehkä jo ensi yönä!
4. Viime viikolla minua pisti ampiainen käteen poimiessani viinimarjoja.
Pisto oli elämäni ensimmäinen. Didn´t like it - at all.
5. Mielestäni 'Two and a half men' on paaaaaljon parempi Ashton Kutcherilla.
Kuka enää edes muistaa Charlie Sheeniä?! :D
6. Viime viikonloppuna olin erityisen mahtavalla reissulla.
(Lisää siitä kenties hiukan myöhemmin.)
7. Olen äärimmäisen kehno keksimään itsestäni mitään mielenkiintoista.

Tunnustuksen annan eteenpäin seuraaville blogeille:

***

Seuraavan haasteen sain siskoltani Henniltä:

"Kerro kymmenellä kuvalla mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty…. sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista? :)"


Kotia, sisustamista, käsitöitä, lapsia, herkkujen leipomista, juhlia, perhe-elämää, luontoa ja ulkoilua.
Hetkiä, tunnelmia & elämästä nauttimista.
Blogini on siis tehty yhdellä sanalla sanottuna:
elämästä

Tämän haasteen laitan eteenpäin viidelle kahdelle huippubloggaajalle:
- olkaapas hyvät! :D

P.S. Soile, en ole unohtanut sinun antamaa haastettasi minulle
- teen senkin ihan varmasti vielä!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Iloiset yllätykset

Äidiltäni tuliaisia Utsjoelta
- pieniä, kauniita paloja Suomen ja Norjan Lapista.

 Lapsille omat hopeiset kaulakorut.
"Saamen nouseva aurinko"
&
"Tenon lohi"
Erikoiset, mutta silti kovin kauniit riekon kynsi -korvakorut minulle.
Ja upea lasinen lintu.
Tämä tipunen pääseekin ikkunaan koristeeksi.
 Sekä kukkienkastelupalkkana hempeä pusero.
KIITOS äitiseni!

***
Ja mitä olikaan minun oma rakkaani tänään yllärinä meille leiponut!!!
Tämä oli jo senkin vuoksi yllättävää ettei minun mies leivo koskaan.
Enintään joskus tehnyt intialaisen ruoan kaveriksi naanleipiä.
Ruokaa kokkailee kylläkin päivittäin.
Mutta siis leipomiset on ollu aina minun heiniäni ;)
Nää, jos jotkut, on ihan superNAM!
Sisällä Brunbergin tehtaalta tuomiani 100% suklaapaloja ja kuorrute on vastaava mitä mokkapaloissa - mutta ripauksella chiliä.

P.S. Ja lapsetkin söivät näitä ihan mielissään.
Poika tosin ilmoitti näissä olevan "tssssh" eli tulista chiliä :D
mutta veteli kaikesta huolimatta leivoksen naamaansa täysin tyynesti.
Toki nämä meän lapset on aika hyvin "kyllästetty" jo mahassa asuessaan tulisella ruoalla, eh.