Kerroinkin jo aiemmin eräässä postauksessani, että meille on muuttanut pari karvaista kaverusta. Tässä he nyt ovat eli kaksi pikkuista puputyttöä olemme saaneet uusiksi perheenjäseniksemme. Esikoisemme on puhunut jo pitkään, että 10-vuotislahjaksi hän toivoisi ihan omaa lemmikkiä. Pohdittuamme asiaa pidemmän aikaa päädyimme lopulta pupujen hankintaan.
Tyttäremme täyttää oikeasti vasta ensi kuussa 10, mutta päädyimme mieheni kanssa jo kesäkuussa varaamaan puput kasvattajalta etukäteen. Syksylle meillä on luvassa hiukan muita suunnitelmia emmekä tahtoneet pupulupauksen jäädä roikkumaan liian pitkälle - tai kenties kokonaan. Ja sitä paitsi kesäaika oli juuri loistava ajankohta hankkia pikkuiset pupuset: niiden kanssa ehdittiin tutustumaan hyvin loman aikana sekä kanivauvat saivat ulkohäkkeillä paljon.
Päädyimme hankkimaan nimenomaan kaksi kania, koska puputhan ovat tunnetusti laumaeläimiä. Niillä on niin mukavasti seuraa myös toisistaan ♡♥. Osittain oli myös ajatuksena, kun kaksi hankittiin, että on sitten pojillakin parempi mahdollisuus olla mukana leikittämässä ja hoitamassa.




Tyttöpupuset hankimme kasvattajalta lähiseudulta. Puput ovat toistensa siskopuolia; heillä sama isä on kääpiöluppa ja äidit puolestaan ovat leijonanharjaskaneja. Ikää molemmilla neideillä on nyt jo yli 4,5kk.
Nimiksi puput saivat Apila ja Daalia.
Tyttäremme nimi on myös kukkaperäinen, joten oli luonnollista antaa
lemmikeillekin nimet kukilta/kasveilta. Valkoinen pörröinen kani sai nimensä
itseään muistuttavalta valkoapilan kukalta. Nimi Daalia löytyi
puolestaan etsimällä samantyyppistä nimeä kuin mitä Apila on.
Päädyimme hiukan huonekalumaisempaan kaninhäkkiin perinteisen version sijaan. Häkki oli alun perin kuultomaalattu valkoisella, mutta päädyin maalaaman puiset osat täysvalkoisiksi ihan esteettisistä syistä. (Sopi paremmin tyttäremme huoneen värimaailmaan.) Yläpohjan poistoluukun keskiosan maalasin harmaalla kalkkimaalilla, jotta siihen voisi kirjoittaa liiduilla haluamiaan asioita. Nyt sitä koristaa pupujen nimet. Häkin tilasimme netin kautta.
Häkissä hyvää on ulkonäön lisäksi muoviset pohjat, jotka helpottavat niiden puhtaanapitämistä. Puiset osat, joihin pienet hampaat yltävät, on toki kokeneet hiukan jyrsimistä - mutta onneksi vain vähän. Pääasiassa ruoka ja pureskeltaviksi tuodut oksat ovat vieneet huomiota häkin reunoilta.
Unirytmin puput ovat löytäneet aika hyvin, ja yöajat he tosiaan pääsääntöisesti nukkuvat. Kaltereita ei juuri pureskella - ainoastaan silloin tällöin aikaisin aamulla (tyttäremme "iloksi") ja aina ainoastaan oven kohdalta. (Kuvistakin huomaa miten maali on paikoin lähtenyt.) Kanithan ovat tunnetusti virkeimmillään aamulla ja illalla, joten ymmärrän etteivät malttaisi odottaa hyppelemäänpääsyä pitkän yön jälkeen.

Tuhoja ei vielä ole paljoa tehty - lukuun ottamatta muutamaa kärsinyttä johtoa... Vielä ollaankin aika hyvin seurailtu kaverusten puuhailuja, joten toivottavasti jatkossakaan ei kovin paljoa tuhoja tulisi.
Sisäsiistiksi
pienet oppivat yllättävän nopeasti - kunhan annoimme periksi
vessa-astian paikan kanssa. Olisimme tahtoneet astian toiseen paikkaan,
mutta koska puput päättivät asioida juuri portaiden yläpään vierustalle kulkureitille, oli paikka valitettavasti vaihdettava siihen. Emme onnistuneet vaihtamaan astian sijoituspaikkaa sitkeästä siivousyrityksestä huolimatta.
Papanat
osuvat suurimmalta osin myös astiaan eikä edes lattioilta niitä löydy
tyttöjen vapaana ollessa. Tai toki muutamia sattumia löytyy
silloin tällöin (hyyyyvin harvoin ja oikeastaan ainoastaan tytön huoneesta), mutta kaikeksi onneksi kuivat pallerot on helppo noukkia pois.
Heinille ja vessa-astian puupelleteille saimme sopivat säilytysastiat jo meillä olemassaolleista Ikean kannellisista pikkutynnyreistä.
Häkin päällä korissa puolestaan säilyvät ruokapelletit ja hoitovälineet.



Tosi hauskoja nämä meidän pupsut kyllä ovat ja yllättävän hyvin ovat perheeseemme sopeutuneet. Pupujen puuhailuja on mukava seurata ja tutustuminen kanien elämään on ollut mielenkiintoista.
Värityksen ja kokojensa lisäksi kanineidot eroavat luonteiltaankin aika tavalla. Apila (valkoinen) on paljon varautuneempi ja ujompi, mutta malttaa hyvin olla sylissä pidemmänkin aikaa siliteltävänä. Harmaa siskonsa puolestaan on hyvinkin rohkea ja ehtiväinen seikkailija, muttei kyllä sylissä viihtyisi hetkeä kauemmin. Kun häkin aukaisee, on Daalia hypellyt pirttiin alta aikayksikön, kun puolestaan Apila hyppelehtii mieluummin lyhyen ja turvallisemman matkan päässä häkistään. Kuviinkin sain taltioitua pääasiassa nyt vain tämän rauhallisemman neitokaisen.
***
Vielä ei ole ihan oman neitimme huone lopullisessa muodossaan ja postausta teenkin siitä erikseen sitten myöhemmin. Taulut yms. on edelleen katsomatta paikoilleen ja muutenkin hiukan pientä viilausta on suorittamatta (nukkekodin paikanvaihdos jne.).
Pikkuhiljaa ajallaan kaikki löytävät varmasti vielä paikkansa.
Ensi kerralla piipahdus pohjoisen maisemissa ihan Norjan Jäämerta myöten.
Kuullaan!