Pala pohjoista kauneutta

Jos toukokuussa reissasin kolmen siskoni ja isämme kanssa upeissa maisemissa Etelä-Euroopassa, ei heinäkuun lopun matka pohjoisimmassa Euroopassa siskojeni ja äitimme kanssa juuri maisemien puolesta jäänyt jälkeen. Vaikka itse ajomatkat Suomen puolen Lapissa olivat pääasiassa hyvin puuduttavaa metsämaisemaa, löytyi ilahduttavan monia kauniita paikkoja matkan varrelta kuitenkin. Norjan puoli toki on sitten jylhine vuorimaisemineen taas asia erikseen ;).

 

Matkamme oli melko lyhyt (aikataulusopivuuksien vuoksi), ja se kestikin vain kolme päivää ja kaksi yötä. Reissuun lähdimme autolla Torniosta Rovaniemen ja Sodankylän kautta läpi Ivalon ja lopulta Inariin mökkimajoittumaan ensimmäiseksi yöksi Inarinjärven rannalle. Järvi oli auringonlaskun aikaan huikaisevan näyttävä! Rohkeat siskoni ja äitini uskaltautuivat jopa uimaan melkoisen viileään veteen.

Matkaa jatkettiin heti aamulla kohti Utsjokea, jossa vierailimme ensimmäisenä kirkkotuvilla (hiukan ennen itse Utsjokea). Kuvista näkeekin kuinka todella idyllisen kaunis paikka on, jossa kannattaa edes nopeasti pysähtyä. Paikka sijaitsee näppärästi päätien varrella. Meille pysähdys oli todellakin melko pikainen mäkäräisten vuoksi...

 

Matkaa jatkettiin Nuorgamin kautta suoraan yli rajan Norjaan, josta olimme etukäteen valinneet Tanan kautta kulkevan reitin Berlevågin kalastajakylään. (Tanassa suosittelen lämpimästi piipahtamaan Tana Gull og Sølvsmie -hopeapajassa!) Berlevågin kylä sijaitsee lähes suoraan ylöspäin pohjoisimmassa sopukassa Jäämeren rannalla. Muitakin kohteita olisi ollut päiväreissullemme, mutta Berlevågin reitille päädyimme sekä näppärimmän ajomatkan että maisemasuositusten ansiosta. Eivätkä maisemat totisesti pettäneet!

Lammas karitsansa kanssa vei kyllä sydämen ♡. Nälkähän ei kysy aikaa! ;) Kallioseinämää liuskekiviröykkiöineen ihailtiin kymmenien kilometrien ajan ja muutama kivi keräiltiin matkamuistoina mukaankin.
Tie kulki pääosin merenrantaa myöten, ja se oli kiehtovasti todella mutkitteleva tunnettuun Norjan tyyliin. 

Jos lähtiessämme Utsjoelta oli lämpöasteita parhaimmillaan peräti +23, saapuessamme hyvin sumuiseen Berlevågiin näytti auton mittari enää hiukan reilua +10 astetta. Berlevågin pienen, ja etten sanoisi jopa aavemaisen hiljaisen, kylän kiersimme autolla ja pysähdyimme ainoastaan ruokakauppaan. Suut auki katselimme ja kuuntelimme loputtomien lokkiparvien meluista elämää talojen katoilla. Ilman kalanhaju oli lähes käsinkosketeltava. Uuh. Kokemus tästä kaikesta oli kuitenkin todella erityinen ja mieleenpainuva ;).

Autoreitin varrella (lähellä Kongsfjordia) pysähdyimme Jäämeren rannalle ihailemaan kaunista hiekkarantaa simpukoineen ja hienoine kivineen. Satapäinen porotokkakin sattumalta päätyi samoihin maisemiin kanssamme, jonka etenemistä sumun keskeltä koitimme seurata. Jos hellettä olisi riittänyt noille korkeuksille asti, olisi helposti voinut ajatella olevansa jossain eteläisemmässäkin Euroopassa. Upeita paikkoja on kyllä koko Pohjois-Norja(kin) täynnä ja mieluusti palaisin vastaaviin maisemiin pian uudestaan ♥.

Jo menomatkalla bongasimme matkan varrelta (läheltä Tanaa - vähän sen jälkeen) maailman suloisimman - ja kenties myös pienimmän kirkon sekä hautausmaan, jotka sijaitsivat suunnilleen keskellä 'ei mitään'. (Paluumatkalla pysähdyimme taltioimaan kuviin tämän viehättävän alueen.) Taustalla siintävät hulppeat vuorimaisemat tekivät paikasta erityisen täydellisen. Voisin melkein todeta, että onnelliset he, jotka sieltä saavat viimeisen leposijan ♥.

Toisen yön vietimme isossa mökissä Nuorgamissa upealla Tenojoki-näkymällä (ylempi kuva). Ja aamulla jatkoimme jälleen matkaamme kohti eteläisempää Lappia, jota ennen vielä kiipesimme (- autolla tosin, haa!) Utsjoella sijaitsevalle näköalapaikalle. Niiden maisemanautintojen (ja noin miljoonan mäkäräisen pureman) jälkeen olikin mukava hypätä autoon istumaan kotimatkalle - tuntien ajaksi.

Ihana irtiotto arjesta oli tuo pieni reissumme huikaisevien luontomaisemien parissa. 
Kiitän suuresti äitiämme matkasta ja siskoja takuuhyvästä seurasta!
Haleja.

Nyt on matkapostaukset postailtu tältä erää - ainakin tälle vuodelle. Vuosi on ollutkin normaalia reissurikkaampi, eikä nyt ihan hetkeen olekaan matkoja luvassa. Jatketaan siis tuttuun tapaan jutuista Lumimäellä ♡.

Vaatimaton Pisa

Reissumme viimeisimpänä ja poikkeuksellisesti myös vähäisimpänä - Pisa.

Pisa vaikutti aika normaalilta, melko pieneltä, kaupungilta ja yhdynkin yleiseen mielipiteeseen kyseisestä paikasta kertoessani ettei sieltä varsinaisesti löydy erityisempää muuta kuin juurikin itse kalteva torni ja muut Ihmeiden aukion rakennukset.

Kaupunginosa, jossa tämä kuuluisa kellotorni sijaitsi, oli todella hiljaisen ja ehkä jotenkin myös köyhän oloinen. Torni vierusrakennuksineen (mm. tuomiokirkko ja kastekappeli) sijaitsi selkeästi muurein erotetulla alueella, jota puolestaan ympäröi matkamuistomyyjien meri.

En ollut juuri googletellut tai mitään muutakaan tornista aiemmin, joten jostain syystä kokemus tornin näkemisestä oli täysin erilainen kuin odotin. Eniten yllätti, eikä niin edustavalla tavalla, juuri se millaisessa kaupungiosassa torni sijaitsi. Positiivisena yllättäjänä puolestaan voin pitää sitä miten tornin kauneus kiehtoi minua suurestikin. En ollut ajatellutkaan tornin olevan noin koristeellinen ja vaikuttava.

On hauskaa miten oma mieli luo tietynlaisia mielikuvia maailman nähtävyyksistä (tms.) - ja miten todellisuus, kokemus näkemisestä, lopulta kohtaa.

[ Lentokoneen ikkunasta otetussa kuvassa kaltevan tornin alue näkyy vas. kuvassa keskellä. ]

Reissumme päättyi Pisaan ja lensimmekin Pisa-Toscanan lentokentältä (Kööpenhaminan kautta) takaisin koti-Suomeen.

Kiitokset siskoilleni ja isällemme tästä hienosta ja elämyksellisestä yhteisestä matkasta, jota näin jälkikäteen on sydäntälämmittävää muistella.
♡♡♡

Matkapostaukset ovat ohi tällä erää ;) ja ensi kerralla juttua kotoa jälleen.
Mitä parhainta keskiviikkoa ja viikon jatkoa!

Toscanan pääkaupungissa

Toscanan maakunnan pääkaupungissa, Firenzessä, pyörähdettiin junalla päiväreissu Pisassa sijaitsevalta majoituspaikaltamme. Päivä oli hyvin helteinen ja lämpöasteita 30, joten mitään erityisempiä reippailuja emme päivän aikana tehneet. Päädyimme nauttimaan rauhassa keskustan tunnelmasta, nähtävyyksistä, italialaisesta ruoasta (mm. pizzaa) ja käsinkosketeltavasta historian havinasta.

Kaupungissa sijaitseva massiivinen Duomo-katedraali (Santa Maria del Fiore) hallitsi selkeästi ihan ydinkeskustaa - ja myöskin koko kaupungin siluettia. Bussilla kävimmekin Piazzale Michelangelon näköala-aukiolla ihailemassa kauempaa tätä kyseistä tuomiokirkkoa ja huikaisevan upeaa kaupunkimaisemaa.

[ Tien laidassa seisoskelevasta Ferrarista oli tietysti pakko ottaa kuva(!) ]

Näköalatasanteella oli myös paljon kivoja matkamuistokojuja, joista itse ostin kotiin kauniin puisen Pinocchion. (Satuhahmon luoja, Carlo Collodi, lepäilee aukion lähistöllä sijaitsevalla hautuumaalla -> tämän tiedon luin juuri netistä! :D ) Harmittaa etten huomannut ottaa suloisista marionettinukeista ryhmäkuvaa paikan päällä(!) Lupaan laittaa kuvaa meidän hellyyttävästä puupojastamme erikseen myöhemmin.

Samalla aukiolla näimme myös Michelangelon kuuluisan Daavid-patsaan (toki 'kopio-sellaisen', mutta aidon näkemistä emme viitsineet lähteä museoon jonottamaan).

Arno-joki näkyi myös tasanteelta melko hyvin, ja nukkekotimaisia rakennuksia kannattelevan sillan, Ponte Vecchion, 
 voi myös bongata kuvasta vasemmalta.

Kaunis ja historiallinen Firenze on todellakin kulttuurielämyksiä etsivälle täydellinen vierailukohde. Siellä olisi varmasti kulunut päivä jos toinenkin museoita kierrellen sekä nähtävyyksiä ja arkkitehtuuria ihaillen.

Firenze oli matkakohteistamme toiseksi viimeinen ja illalla palasimmekin Pisaan, josta muutamia kuvia seuraavalla kerralla.

Iloa viikonloppuun!

Cinque Terre ♡♡♡♡♡

Nuo 'viisi maata' - eli Italian Rivieran satumaiset, laaksoissa sijaitsevat, kalastajakylät, joista vierailimme päivän aikana kolmessa. 

Olisimme ehtineet varmasti jokaiseen, koska kylät ovat todella pieniä; yksi (pää)katu ja talojen määränkin voisi helposti laskea.

Pienet kylät sijaitsevat myös ihan lähellä toisiaan. Niiden välin voi taittaa joko kävellen kukkuloiden ylitse viinitarhojen keskellä tunnelmoiden, junalla pikaisesti tunnelin lävitse taikka lautalla vesiteitse kyliä ihaillen. Jokaisella kulkureitillä on omat puolensa, mutta itse suosittelen lautalla taittamaan edes jonkin pätkän. Mereltä käsin kylän/kylät näkee etäänpää koko upeudessaan.

Riomaggiore

- kylistä eteläisin -

Saavuimme illalla Riomaggioren kylään sopivasti auringonlaskun aikaan. Maisemat olivat huikeat(!) 

Jopa paremmat, mitä olisin voinut edes haaveilla.

Seuraava päivä avautui myös upeana, ja aamupalamaisemamme olivat jokseenkin mieluisat ♡. 

Ihan erityismainintana herkulliselta aamupalaltamme paikallisista raaka-aineista valmistetut marmeladit, mmm(!!!)

[ Majoituimme keskellä kylää sijaitsevassa asuinhuoneistossa. Asuntomme avonaiset ikkunat kuvassa keskellä. ]

 Riomaggioressa oli kylistä laajimmin ravintola-, baari- ja kauppatarjontaa, jotka kaikki keskittyivät pääkadun, Via Colombon, varrelle.

Mukavia pieniä tuliaisiakin sieltä löytyi kotiin tuotavaksi.

Manarola

- seuraava kylä pohjoiseen päin Riomaggioresta -

Manarolan kylään pujahdimme sukkelasti paikallisjunalla tunnelin lävitse. Manarola on kylistä toiseksi pienin, ja siksi se olikin nopeasti kävelty lävitse. Suuntasimme lähes suoraan rantaan odottamaan lauttaa, jolla matkasimme Vernazzan kylään. Manarolan ja Vernazzan väliin jäi kylä nimeltä Corniglia, joka on kylistä ainoa, jonne ei pääse vesiteitse korkeuserojen vuoksi.

Vernazza

- toiseksi pohjoisin kylä -

[ Nautimme helteessä nuorimman siskoni kanssa Italiassa tuotetut sitruslimonadit. Maun puolesta ei voi olla parempaa! ]

Vernazzassa oli kaunis pieni venepoukama ja hiekkaranta sekä useita pieniä ravintoloita ja putiikkeja. Autoteitä siellä ei ollut lainkaan.

Pohjoisimman kylän, Monterosso al Maren, päädyimme ihastelemaan ainoastaan Vernazzan rannalta käsin.

 Nämä pienet kylät veivät kyllä sydämen ja toivon kovin, että kuvistani voi aistia edes palan tuota kaikkea kauneutta, iloa ja rauhaa. Voin varmasti jokaisen kanssamatkaajani puolesta todeta, että näihin maisemiin ja tunnelmiin koko reissumme paikoista palaisi kaikista mieluiten - miten uskomattomia paikkoja muut kohteemme olivatkin. Ja vaikka päiväsaikaan kylien keskustoissa pyöri yksi jos toinenkin turisti, voin vain kuvitella miten kylissä asuu onnellisia ihmisiä pienine suloisine puutarhoineen.

Pure love ♥.

Cinque Terren postauksesta tuli odotettua pitempi, mutta kaiken tiivistäminen olisi ollut mahdotonta ;).

Seuraavaksi suuntasimme Riomaggioresta La Spezian kautta Pisaan, mutta Pisan postausta ennen kurkataan Firenzen kaupunkiin.

Ensi kertaan!