keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Muuttopuuhia


Pari viikkoa sitten meillä puhalsi pienet huonemuutosten tuulet.
Isommat pojat muuttivat yläkertaan ja me vanhemmat, kuopus seuranamme, puolestaan laskeuduimme kerroksen alaspäin.
Uusi huonejärjestelmä on toiminut ja toistaiseksi siis oikein hyväksi todettu, vaikka hiukan alkuun emminkin alakerrassa nukkumista
- ja ihanasta vintin makkaristamme luopumista.


Painavimpana syynä huoneiden vaihdokselle oli se, että leikki-ikäiselle kuopuksellemme oli paras järjestää oma leikkipiste alakertaan, jossa oleskelemmekin selkeästi suurimman osan ajasta - ja puolestaan taas isoveljien leluilla (pikkulegoilla) ja leikeillä oli oikeus päästä touhukkaan 2-vuotiaan saatavilta yläkertaan turvaan.

Huonevaihdokseen painoi osaltaan myös se, että koska esikoisneitimme aloittaa yläkoulun syksyllä, on hyvä alakerran menoa hiukan rauhoittaa. Isommat pojat "riehuvat" nyt leikkeineen ylhäällä omassa valtakunnassaan, joten ainakin toistaiseksi tämä järjestely on toiminut siis hyvin. Ja ainahan voi tehdä uusia muutoksia, jos siltä alkaa tuntumaan.


Huonevaihdoksen yhteydessä päivitimme pienimmälle (muutaman yön uuteen tilaan totuttelun jälkeen) pinnasängyn "vähän isomman pojan" sängyksi. Sänky on sama vanha, joka on ostettu aikanaan vanhimmalle pojallemme kirpparilta.

Ja voi miten pienen miehen silmät loistivatkaan ilosta ja onnesta, kun hän pystyi itse kömyämään uuteen sänkyynsä(!). Uusi suurempi peitto oli selvästi myös mieluinen vauvapeiton vaihtuessa juniorikokoon. Unien ajaksi sängyn suojaksi vedetään katosverho, jonka poika "peri" isosiskoltaan. Verho tuo sänkyyn mukavaa suojaisaa pesäntuntua. Alkuun jännitin miten poika malttaisi uudessa sängyssään pysyä, mutta jännitys osoittautui täysin turhaksi ja uuteen sänkyyn totuttelu meni paljon helpommin kuin osasin kuvitella. Unille pieni jää lähes poikkeuksetta heti kerralla ja varsin tyytyväisenä - tokihan poika on aina tottunut nukahtamaan yksinään ja muutenkin nukkuu erinomaisesti.


Hiihtolomaviikko on meillä pohjoisessakin nyt takanapäin ja arkeen on totuteltu jo muutama päivä. Aurinkokin ilmoittelee iloksemme itsestään harva se päivä, ja kevät on selvästi ihan käsillä. Lisääntynyt valonmäärä herätteli vihdoin minutkin ja sain kaivettua pelargonit pois kellarista talviuniltaan - ja näyttäisi siltä, että viisi kuudesta selvisi hienosti kaamosajan ylitse.

Koitetaan nauttia keväästä, vaikka uutiset niin kotimaassa kuin maailmalla eivät niin riemukkaita nyt olekaan.
 Jospa se epidemiakin jo alkaisi talttumaan lämpenevän kevään myötä - toivo on ainakin kova(!). 
Muistetaan pestä ja desinfioida ahkerasti käsiämme
🤍

torstai 30. tammikuuta 2020

Ihan kakkasynttärit 💩


Hip-hei ja mitä parhainta uutta vuotta! (Hyvä toivotella tässä vaiheessa tammikuuta, heh...)
Joululomailu venähti täällä blogin puolella turhan pitkäksi, kun läppäristäni heitti tuuletin toimimasta ja viikkoja meni uutta odotellessa.
Nyt kuitenkin uusi vihdoin paikoillaan *taputuksia*.
Lunta tuntuu tulla tupruttavan täällä Torniossa harva se päivä ja pakkastakin oli muutama ilta sitten jopa -23.
Eli oikein kunnon talvea täällä pohjoisessa siis vietetään, vaikka tavallista lauhempaa on toki täälläkin ollut.


 6-vuotiaan poikamme synttärijuhlien teemasta ja kattauksesta jäi postaus loppuvuodesta väliin, joten nyt siis niiden kuvin täällä uutta vuotta aloittelemassa. Teemaksi juhliin valikoitui 'kakkaemoji' 💩, koska meidän eskarilaiselle (valitettavasti?) tällainen huumori uppoaa parhaiten :D - ja niin tuntui kyllä kovin tykkäävän teemasta luokkatoverinsakin.


Pillimukit saivat simppelin teematuunauksen tulostetuin emojikuvin.
Tällaisia helppoja ja nopeita juttuja koitan aina keksiä, jotta teemajuhlien valmistelu ei paisuisi liian isotöiseksi.


Kakkamuffineista tuli todella hauskat, ja nämä herkut hervoittivatkin monet naurut pikkujuhlijoissa.
Ulkonäkö ehkä hämää, mutta maku oli kuitenkin vahvasti suklainen :D.
 

Kymmenen(!) 6-vuotiaan kanssa aika lensi eikä tekeminen pojilta loppunut koko parin tunnin aikana :D. Niin ihanan mielikuvitusrikkaat eskari-ikäiset keksivät jos jonkinmoisia leikkejä ja väliin laitettiin jokaiselle halukkaalle tatuointejakin.

  Kakkapiñata Haaparannalta DollarStoresta (10€), josta poika bongasi myös teemaan sopivat kakkakumit (n.1,50e 10kpl).

Juhlien loppuohjelmanumeroksi pojille järjestettiin vielä piñata, jota kukin pääsi vuorotellen silmät suljettuna mätkimään.
 Pinjata on kyllä ihan mahtava ohjelmanumero: joka lapsi tuntuu rakastavan sitä iästä riippumatta.
Piñatasta lennelleet herkkuyllärit kerättiin lopuksi porukalla ja jaettiin kullekin omaan pussukkaan, jonka sai sitten ottaa kotiinsa mukaan.

Olihan ne vain juhlat, joista ei kyllä vauhtia, ääntä tai naurua uupunut ;).
Ja eritoten synttärisankarille oli ihanaa ja kovin tärkeää, että sai vihdoin uusia ystäviään kylään.

***
Onpas mukavaa, kun tämä joka vuosi niin kovin pitkältä tuntuva tammikuu alkaa vihdoin olla lusittu(!)
Aurinko onkin useina päivinä jo vilahdellut ja päivä pidentynyt ihan selkeästi.
On mahtavaa miten valonmäärä vaikuttaa omaan vireystilaan, ja on hieno tunne siitä miten koko kaunis kevät on vasta aluillaan.

Tervetuloa helmikuu!

maanantai 2. joulukuuta 2019

Vihdoinkin Cape East


Pääsimme blogisiskojen kanssa viime viikolla tutustumaan juhlavasti juuri Suomen itsenäisyyspäivänä uudelleenavattavaan Cape Eastiin.
Paikalliset ehkä muistavatkin miten vuonna 2010 avautunut paikka sulkeutui vain puolitoista vuotta myöhemmin tulipalon vuoksi ja kaipaus hotelli/ravintola/kylpylän takaisinsaamiseen alueellemme tänne Suomen ja Ruotsin rajalle on ollut siitä lähtien kova. Unelma paikan avautumisesta uudelleen käy nyt vihdoin vuosien odotuksen jälkeen toteen.


Monipuolisen paikan ehdoton helmi ja varmasti myös vetonaula on huikea kylpylä. Suurten ikkunoiden kautta pääsee nauttimaan vaikkapa skumppalasi kädessä poreissa istuen upeasta Tornionjoesta ja muutenkin niin rakkaista Suomen puolen rantanäkymistä. Ja erottuupa maisemasta kovin kauniisti myös vihkikirkkommekin(!) On myös mukavan nostalgista muistella miten tuoreen aviomieheni kanssa nautiskelimme SPAssa rentoutuen häidemme jälkeisenä päivänä elokuussa 2010.


Spa-osastolta löytyy erilaisia altaita, elämyssuihkuja huikeine tuoksu- ja äänimaailmoineen, kuntosali, silent area lepotuoleineen ja paljon muuta. On melkoinen kokemus myös testata jääkylpy ja Lapin kuohu, jossa saa kerralla niskaansa 100 litraa hyistä vettä(!) Hrrrr.

Suomalainen sauna vihtomisineen ja rentouttava eteeristen öljyjen tuoksuinen höyrysauna ovat toki aina käymisen arvoisia, mutta maailman suurin sauna(!) on täysin oma ainutlaatuinen kokemuksensa. Jättimäisessä saunassa voi nauttia alimmalla lauteilla lempeämmistä löylyistä, mutta kokonaisuudessaan Tornionjokilaakson saunaelämys kyllä täydentyy vasta ylimpien lauteiden +100 asteen kuumuudessa. Huh!

 

Skydeckillä puolestaan pääsee nauttimaan kattoterassin tunnelmasta ulkoaltaassa istuen. Ja esimerkiksi näin talvisin altaalla rentoutuessa voi samalla bongailla revontulia ja kesäisin puolestaan ihastella yöttömän yön aurinkoa.

Kylpylävierailun voi halutessaan täydentää esimerkiksi hieronnalla tai erilaisilla vartalo- ja kasvohoidoilla, joita Cape Eastillä tarjoaa täällä rajalla tutuksi itsensä tehnyt Sf-Cliniken.

Ravintolarakennus on tulipalon jälkeen rakennettu entistä ehommaksi. Jo itse talo on oikea kaunotar vanhanaikaisena puutaloidyllinä, mutta sisustus lisänä hivelee esteetikon silmiä hyvinkin mukavasti. Voin vain kuvitella miten huikeaa on myös nauttia syödessään upeasta jokinäkymästä ja sen ympäröivästä luonnosta, joka tarjoilee ikkunasta joka vuoden- ja vuorokaudenaikana muuttuvan elämyksen.


Cape East sijaitsee hauskasti Ruotsin itäisimmässä pisteessä ja myös ihan Haaparannan keskustan tuntumassa. Paikka on silti ihanan syrjäinen eikä minkäänlainen liikenteen tai muu melu sinne yllä. Ulkona on niin hiljaista ja luonto niin vahvasti läsnä, että voimaannuttavan energian voi hyvin aistia.
 
Uudelleenavauksen myötä tämä kaikki on nyt jälleen mahdollista kokea.
Kiitos Cape East, kun tulit meille takaisin .

*Yhteistyössä Cape East*

maanantai 18. marraskuuta 2019

Niiiin kaivattu ulko-oviremppa!

Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN.


120-vuotias kotimme on kaivannut uutta tiivistä ulko-ovea koko asumisaikamme - tai varmasti jo vuosia ennen meitä. Edellinen ovi oli peräisin ehkä noin 60-luvulta, joten uusi ovi nykyaikaisine ovitekniikoineen oli enemmän kuin tervetullutta. Vaikka ovi teknisin termein olisi huipputasoa, vanhanajan hengestä emme halunneet tinkiä: olihan uuden ulko-oven sovittava myös ulkonäöllisesti vanhaan taloomme.

JELD-WENin ovimallisto ihastutti heti alkuun ja varsinkin Advance-valikoiman Classic-mallisto sykähdytti klassisella muotoilullaan. Ja koska kovin helppoa ei uusien ulko-ovien valinta aina ole, on JELD-WENin Door Designer -sovellus oiva apu ovivalintaa helpottamaan. Appi on äärimmäisen helppokäyttöinen ja sillä saa erinomaisen kuvan siitä millainen uusi ovi tulisi paikallaan näyttämään. Sovelluksen avulla voi kokeilla laajasta valikoimasta erilaisia ovia eri väreissä ja näin löytää omaan kotiin juuri sen parhaan mahdollisen ulko-oven.


Classic C1881 W48 -oveen rakastuin ensisilmäyksellä.
Ja juuri sopivasti kyseiseen oveen onkin haettu suunnitteluinspiraatiota 1800-luvun lopun arkkitehtuurista, joten sopivampi se ei tähän meidän vuonna 1899 rakennettuun taloon melkein voisi olla. Oven muotokieli huokuu sellaista arvokasta ja tyylikästä tunnelmaa, jota niin kovin haimme sen ulkonäöltä - olematta kuitenkaan tyyliimme liian pramea.
Meille oli myös ehdotonta, että ovi on ikkunallinen pimeän eteisemme vuoksi, joten senkin puolesta kyseinen malli oli täydellinen meille.
Oven kaunis huurrettu Dekor-lasi on aivan ihastuttava!
 
Kokeilimme sovelluksella toki monia muitakin vaihtoehtoja, jotta tekisimme ovimallista varmasti oikean päätöksen. Aina vain kuitenkin palasin ensi-ihastukseeni - ja en kyllä valintaani tyytyväisempi voisi olla! ♡ Lopulta ainoastaan värinvalinta tuotti harmaita hiuksia... Päädyin kuitenkin pääoven osalta tuttuun ja turvalliseen valkoiseen, vaikka harmaa tai esimerkiksi mustakin olisi ollut aika mahtava(!)

Vanha ulko-ovi oli niin vetävä, että se jopa jäätyi aina pakkasilla sisäpuolelle asti. Oviremppa-aikaa ei ole juurikaan ikävä (jaiks!).

 Valitsimme oveemme lämpöeristetyn Arctic-rakenteen, sillä talvi täällä pohjoisessa on yleensä melkoisen hyinen ja pakkasasteet usein hyvin korkeat. Arctic-rakenteinen ovi on jopa 2cm paksumpi kuin normaali.
 

Oven molemmille puolin ostimme myös samanpituiset ikkunat tuomaan pimeään tilaan lisävaloa. Ja koska uusi ovi asennettiin alemmas kuin aiempi, jouduimme hiukan ongelmiin listojen suhteen. Ongelma kuitenkin lopulta koitui ikään kuin onneksemme, sillä listoista rakentamastamme ovikruunusta tuli upea viimeistely koko komeudelle. Koko muutos on eteisessämme todella suuri ja äärimmäisen onnistunut.
Ja voi sitä onnea miten upeasti uusi ovi pelaa vanhaan verrattuna!
Jopa äänestä nauttii sen naksahtaessa kuin liukuen kiinni. Ihan parasta.



Rakenteellisena uutuutena taloon tuli myös toinen ulko-ovi, joka toi meille arkeen suuren helpotuksen niin kutsutun arkieteisen myötä. Pääeteinen meillä on keskellä kodin ns. pääkulkureittiä, joten uusi sivueteinen tuo toivottua järjestystä ja vaikuttaa hyvin positiivisesti myös kodin yleisilmeeseen. Arkieteisen myötä lapset saavat nyt myös märät ulkovaatteensa suoraan kuivumaan kylpyhuoneeseen, joka siis sijaitsee tämän uuden sivueteisemme vieressä. Myös ulkosaunalle meno helpottui, kun ulos pääsee nyt ihan kylppärin vierestä.

Ennen tätä nykyistä eteiskäyttöä tämä pieni tila on ehtinyt toimia muun muassa työhuoneena, makkarina ja kodinhoitohuoneena.
Nyt kun uusi ovi on paikallaan tuntuu kuin se olisi siinä aina ollut(!)


Tähän ulko-oveen valitsimme 2-värimaalauksen:
ulko-puolelle musta talon pariovien ja mustan peltikaton mukaan
ja sisäpuolelle valkoinen pinta sopimaan pääulko-oveen.
Koska energiatehokkuus on tärkeää, päätimme myös tähän oveen ottaa Arctic-rakenteen. JELD-WEN pitääkin selvästi ekologisuutta arvossa, sillä ihan uutuutena heiltä löytyy nyt myös entistä parempi puukuiturakenteinen ECO-ovimallisto.


*Ovista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.*

torstai 7. marraskuuta 2019

Peter Rabbit Birthday


Voiko olla juhlavampaa tapaa palata blogin pariin pitkän tauon jälkeen kuin jatkaa aiheella 'juhlat'!(?)
Ei ehkä - ainakaan minusta :). Juhlat aina inspiroivat minua ja on sekä ihanaa että tärkeää saada taltioida pala niiden tunnelmaa myös tänne blogiini. Eikä nämä kemut olleet ihan mitkä tahansa kestit, vaan pienten poikiemme tärkeä päivä eli heidän 2- ja 6-vuotisyhteissynttärinsä.
Näitä syntymäpäiviä juhlimme eräänä kauniin aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina pari viikkoa takaperin.

Pienimmäisemme on suuri pupujen ystävä: hän nukkuu useampi pupu kainalossaan ja siskon kanejakin hoitaa lähes päivittäin varsin innokkaasti, mutta hyvin hellästi. Ja koska Beatrix Potterin hurmaava eläinmaailma on ollut rakas niin itselleni kuin lapsillemme, oli luontevaa valita poikien synttäreille puputeema, mutta tarkentaa sitä vielä hitusen juuri Petteri Kaniinilla ystävineen.


Kookossuklaapallerot ostin, mutta suklaapikkuleivät leivoimme itse.
Kookossuklaaleivosten eläinkoristeet ovat netistä tulostettuja kuvia, jotka on liimattu cocktailtikkuihin.
Yksinkertainen pieni asia tekee teemaan paljon.
Pikkuleipiin puolestaan taiteili tyttäreni sokerimassasta koristeeksi porkkanoita, ja niihin naatit hän leikkasi tuoretillistä. Hiukan huvittuneena katselin keksejä juhlailtana: alkuun niin rehevät naatit olivat nahistuneet ja kuivahtaneet päivän aikana ihan olemattomiin :D.



Tein juhliin ihan perinteisen täytekakun aprikoosihillo-, vadelma-, persikkatäyttein. Päälle (ja vähän sisälle myös) levitin rahkakermaa. Pupukorvat taittelin rautalangasta, johon kiedoin tuoretta timjamia koristeeksi. Kakku jäi ulkonäöltään ehkä hivenen yksinkertaiseksi pelkillä "korvilla", joten tein vielä valkeasta sokerimassasta siihen päälle kukkasia - jättäen kakun silti koristeidensa suhteen melko maltillisen näköiseksi.
Simple but beautiful.



Tarjolla oli (täytekakun ja leivonnaisten lisäksi) tuttuun tapaan anopin leipomia savulohi- ja kinkkupasteijoita sekä pullaa, mutakakkua, omenapaistosta, erilaisia karkkeja ja sipsejä sekä äitini tekemä salaatti & kastike.

Simppelit pahvimukitkin saivat teemaan sopiviksi koristeikseen pienet töpöhännät pumpulipalloista.

Mukaan jokainen pikkuvieras sai pupumaisena kiitoksena oman pussin papanoita - onneksi ovat melko maukkaita sellaisia :D.


 Kyllä on suurta onnea saada olla juuri tällaisten hurmaavien nuorten herrojen äiti.
Ja iloa tuottaa aina myös saada järjestää näitä hauskoja synttärijuhlia.

Juhlajutuilla jatketaan taas piakkoin, sillä tuore 6-vuotias eskarilaisemme sai pitää lisäksi ihan ensimmäiset kaverisynttärinsä 
omalla humoristisen hauskalla teemallaan
- ja niiltä kemuilta ei muuten vauhtia ja naurua puuttunut(!)

***

Täällä koitan juuri toipua nielurisaleikkauksesta. Näin viikon jälkeen alkaa olo olla jo melko turhautunut kipuun ja niin kovin vähäruokaisuuteen. Jäätelökin jo ajatuksena hiukan etoo. Lämpimät ruoat ja juomat ovat kiellettyjen listalla, ja arvatkaa kuinka näinä koleina pakkaspäivinä tekisi mieli kuumaa teetä?! Toipumista on kuitenkin jäljellä vähintään vielä toinen moinen seitsemän päivän periodi, mutta ei tässä oikein auta muu kuin jaksaa taistella ja odottaa ajan kulumista :D.

Haleja jokaiselle, joka tänne blogiini tiensä vielä löysi.
Oli ilo palata ♡.