keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Muuttopuuhia


Pari viikkoa sitten meillä puhalsi pienet huonemuutosten tuulet.
Isommat pojat muuttivat yläkertaan ja me vanhemmat, kuopus seuranamme, puolestaan laskeuduimme kerroksen alaspäin.
Uusi huonejärjestelmä on toiminut ja toistaiseksi siis oikein hyväksi todettu, vaikka hiukan alkuun emminkin alakerrassa nukkumista
- ja ihanasta vintin makkaristamme luopumista.


Painavimpana syynä huoneiden vaihdokselle oli se, että leikki-ikäiselle kuopuksellemme oli paras järjestää oma leikkipiste alakertaan, jossa oleskelemmekin selkeästi suurimman osan ajasta - ja puolestaan taas isoveljien leluilla (pikkulegoilla) ja leikeillä oli oikeus päästä touhukkaan 2-vuotiaan saatavilta yläkertaan turvaan.

Huonevaihdokseen painoi osaltaan myös se, että koska esikoisneitimme aloittaa yläkoulun syksyllä, on hyvä alakerran menoa hiukan rauhoittaa. Isommat pojat "riehuvat" nyt leikkeineen ylhäällä omassa valtakunnassaan, joten ainakin toistaiseksi tämä järjestely on toiminut siis hyvin. Ja ainahan voi tehdä uusia muutoksia, jos siltä alkaa tuntumaan.


Huonevaihdoksen yhteydessä päivitimme pienimmälle (muutaman yön uuteen tilaan totuttelun jälkeen) pinnasängyn "vähän isomman pojan" sängyksi. Sänky on sama vanha, joka on ostettu aikanaan vanhimmalle pojallemme kirpparilta.

Ja voi miten pienen miehen silmät loistivatkaan ilosta ja onnesta, kun hän pystyi itse kömyämään uuteen sänkyynsä(!). Uusi suurempi peitto oli selvästi myös mieluinen vauvapeiton vaihtuessa juniorikokoon. Unien ajaksi sängyn suojaksi vedetään katosverho, jonka poika "peri" isosiskoltaan. Verho tuo sänkyyn mukavaa suojaisaa pesäntuntua. Alkuun jännitin miten poika malttaisi uudessa sängyssään pysyä, mutta jännitys osoittautui täysin turhaksi ja uuteen sänkyyn totuttelu meni paljon helpommin kuin osasin kuvitella. Unille pieni jää lähes poikkeuksetta heti kerralla ja varsin tyytyväisenä - tokihan poika on aina tottunut nukahtamaan yksinään ja muutenkin nukkuu erinomaisesti.


Hiihtolomaviikko on meillä pohjoisessakin nyt takanapäin ja arkeen on totuteltu jo muutama päivä. Aurinkokin ilmoittelee iloksemme itsestään harva se päivä, ja kevät on selvästi ihan käsillä. Lisääntynyt valonmäärä herätteli vihdoin minutkin ja sain kaivettua pelargonit pois kellarista talviuniltaan - ja näyttäisi siltä, että viisi kuudesta selvisi hienosti kaamosajan ylitse.

Koitetaan nauttia keväästä, vaikka uutiset niin kotimaassa kuin maailmalla eivät niin riemukkaita nyt olekaan.
 Jospa se epidemiakin jo alkaisi talttumaan lämpenevän kevään myötä - toivo on ainakin kova(!). 
Muistetaan pestä ja desinfioida ahkerasti käsiämme
🤍

2 kommenttia:

  1. Kylläpäs onkin suloinen pienen huone ihanine yksityiskohtineen!
    Tuo pupu valaisin löytyy minunkin pienen lapsenlapsen huoneesta, jota parhaillaan sisutellaan.

    Korona uutiset ovat ikäviä, mutta ei auta muu kuin toivoa, että epidemia piakkoin helpottaa.

    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Ihana, kun muistit kommentilla ♥.

      Koitan saada kuvattua myös huoneen toisia osia :D - onhan samassa tilassa nyt oma makkarimme kuin vielä pojan varsinainen leikkipuolikin.

      Joseph-pupuvalaisimen kanssa mulla kävi hurjan hyvä mäihä, kun voitin sen Emmas&Mamas'in FB-arvonnassa vuosi-pari sitten. Valaisin on kyllä tosi kiva ja poika aina pyytääkin siihen valon: "Pupu va!" eli suomennettuna: "pupuun valo" :D.

      Ihanaa viikon jatkoa ja kevätmieltä rintaan ♥

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi jo etukäteen! Se on erittäin tervetullut ♥