keskiviikko 27. marraskuuta 2013

First month

Nyt ollaan jo kuukauden ajan saatu tutustua uuteen tulokkaaseemme.
23. lokakuuta siis saimme pienen prinssimme - samana päivänä kun Cambridgen prinssi George kastettiin Englannissa.
26. päivä lokakuuta kannoimme pikkuisen kotiimme - juuri sopivasti pikkupakettina isosiskonsa 6v-syntymäpäivänä.
(Kun vuonna 2009 sain ensimmäisen poikamme, pääsimme kotiin äitienpäivänä.)
 
 
Hirmuisen suloinenhan tämä uusin(kin) pienokaisemme on.
Eikä enää niin herkkäkään kuin oli ihan alussa.
Vaipanvaihto siis ei ole enää yhtä huutoa vaan toinen on jo selvästi tottunut hetken olemaan ilman niitä lämpöisiä ja turvallisuudentunnetta lisääviä vaatteitakin, hih.
Huomionkipeämpi kuitenkin on kuin isosisarensa, mutta se suotakoon hänelle :)
Poika nukkuu ja syö edelleen oikein hyvin. Vatsavaivojakaan ei ole liiemmin ollut. Mitä nyt pienoista paukuttelua välillä ;)
Mutta itkeä niistä ei tarvi. Ja siis näinhän se meneekin: kun ilma tulee ulos, ei vatsaa kipristä kipeästi.
Yöt menee todella hyvin. Nukkumista oikeastaan aika tasaisesti joka yö 5+4 tuntia. Eli siis yhden syötön taktiikalla mennään yöt. Ilta toki on melkoista tissitankkailua, mutta hyvinpä sitten nukutaankin kun on kiintiöt täynnä
sekä maitoa että äidin rakkautta ja turvaa
Päivät kuluu hirmuista vauhtia ja poika kasvaa oikein kohisten.
Ensimmäisen kuukauden aikana on painoa kerätty jo himpun reilun kilon verran ja pituuttakin on tullut jo reilu 3 senttiä.
Ensimmäiset hymytkin on jaettu, vaikkakaan kovin herkässä ne eivät ole.
Olo on jo osittain haikea - pikkuvauva-aika menee aina niin nopsaa!
 Vieraitakin meillä on (- kuvistakin päätellen) käynyt pienintä miestämme ihastelemassa.
Kiitos teille jokaiselle meitä muistaneille suloisista paketeista! 

***
Mutta nyt takaisin nuuskuttelemaan pikkuista... :)
***

P.S. Postauksia olisi jonoon asti, mutta kuvaaminen on nykyään hiukan haastavaa. Varsinaista valoisaa aikaa on jotain nelisen tuntia ja sekin hujahtaa monesti ohitse ihan muissa jutuissa. Josta sitten pääsemmekin sujuvasti seuraavaan kohtaan:

P.P.S. Pikkusisko sai ylipuhuttua minutkin mukaan Instagramin ihmeelliseen maailmaan muutama päivä sitten. (Olenko ihan jälkijunassa tässäkin asiassa?!?) Ja hyvä, että sai! Taitaa toimia mulla ne päivitykset vähän paremmin siellä kuin täällä. Tai ainakin alku on lupaava ;)
Täältä minut löytää.

P.P.P.S. Kaikki kokeilemani hyvät nimet olivat jo varattuja... eikä ääkkösiäkään huoli. Joten parempia (kuin "hoo83") käyttäjänimiehdotuksia otetaan vastaan :D Käyttäjänimi vaihdettu. Uusi on: ho0_ (viimeinen 0 on nolla)
 
EDIT 3.12.2013
Piti tulla vielä päivittämään nämä suloisuudet:
Baby's First Christmas -koriste saatiin pikkujoululahjana tontulta.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää isä(nnä)npäivää

...kuten tyttäreni aamulla isälleen reippaaniloisesti julisti :D
Eilen illalla syntyi amerikkalainen suklaa-juustokakku jääkaappiin tätä päivää odottamaan.
Kakun pinnalle ripottelin suklaarouhetta ja hippusen muscovadosokeria.
Mmmm.
Itseleivottua leipää oli myös tarjolla aamupalalla.

VUOKALEIPÄ

4 dl vettä
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
3½ dl vehnäjauhoja
4 dl ruisjauhoja
3½ dl kaurahiutaleita
  ½ dl öljyä
  ½ dl siirappia

1. Sekoita suola +42°C veteen. 
2. Lisää hiiva vehnäjauhoihin ja sekoita jauhot hyvin veteen.
3. Lisää loput ainekset ja sekoita.
4. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja anna kohota 45 min. (Itse annoin kohota reilun tunnin.)
5. Paista uunin alatasolla +200
°C noin tunti.
 (Ohje nuorimmalta pikkusiskoltani.) 
***
Ilman lahjojakaan ei tarvinnut isän olla:

Pojalta kerhossa painettu suloinen tyynyliina ja tytöltä kaunis eskarissa itsetehty autoavaimenperä.
Itse annoin rakkaalleni kaksi Viivi ja Wagner -sarjakuvakirjaa (olen näitä antanut lähes joka isänpäivänä). Sarjikset olivatkin muuten etsimisen takana eilen illalla. Olin laittanut ne nimittäin "johonkin parempaan" piiloon... Sen siitä saa kun ostaa lahjat hyvissä ajoin ja käy vielä synnyttämässäkin välillä.
Nooh, onneksi löytyivät aamuksi!

Me suunnataan nyt ensin syömään ja saunomaan miehen vanhemmille ja sitten tullessa kyläillään vielä omien vanhempieni luona.

Rauhallista isänpäivän jatkoa!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tähti ★

[Eteisen ikkunaan virittelin jo tähtivaloverhon. Hyvä yövalo pimeään eteiseen vessassa kävijöille. 
Kauniisti tuprutteli luntakin tänään jälleen tänne pohjolaan.]

Mutta tässäpäs nyt sitten tämä elämänmullistuksemme - uusin tähtemme.
Ikää toisella nyt pari päivää vajaa kaksi viikkoa.
Onnesta ollaan ihan mykkyrällä koko perhe ♥
Pieni poikamme - menninkäisemme
23.10.2013
klo 17.15
3780g
52cm
[Suloiset pesukarhuvaatteet, H&M. Nämä olivat kotiinlähtöasu sairaalasta ja päätyvätkin hyvään talteen vauvan omaan muistojenlaatikkoon.]

Kovin ollaan ihmetelty ja ihasteltu uutta tulokasta.
Käännelty ja tuumailtu onko enempi siskonsa vaiko veljensä näköä.
Ja kyllä on molempia tasaisesti. Täydellinen jatke sisarussarjaan :)
Hiukan on kuitenkin voimakastahtoisempi tapaus tämä kuin isosisarensa olivat vauva-aikoinaan,
mutta syö ja nukkuu erittäin hyvin, joten mitään hätää meillä ei ole :) Pelkkää nauttimista vain. Toinen on vain niin herkkis ♥
(Pikkumies nukkui niin sikeästi kuvaushetkellä, joten toisella kertaa kuva hereilläolevasta pienokaisesta.)

Eli luvassa on takuulla ainakin vauvapostauksia, koska uusimmat sisustuksellisetkin (yms.) asiat
liittyvät yllättäen uuteen tulokkaaseemme.
Lupaan kuitenkin (vaikka vauvahöpsähtänyt nyt olenkin) ettei tämä pelkäksi vauvablogiksi ole muuttumassa ;)

Sopivasti alkoikin nyt kuulua ähinää - joten tämä triplamamma poistuu takavasemmalle. Tai oikeastaan takaoikealle.
Öitä! Pus-pus

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Happy Halloween

"Toti iikeä peikko", Kaapo 4,5v

Meillä ei ole koskaan juurikaan huomioitu koko halloweeniä, mutta nyt lasten eskari- ja kerhoaskartelujen myötä ko. juhlan tuntua on löytynyt hiukan meillekin.
Pienet ja suloiset askartelut, joita toiset niin tohkeissaan tuovat kotiin äidille ja isälle näytille, on vain pakko saada esille kaikkien silmien ja mielen iloksi.
Eskarissa oli perjantaina halloweenin kunniaksi naamiaiset ja meiltä sinne lähtikin oikein tyytyväinen ja innostunut merirosvoprinsessa. Päivän jälkeen kuitenkin kotiin palasi väsynyt juhlija, jolle nousikin sitten lämpö illaksi.
Mm. sairastumisen vuoksi jäi myös lauantain balettikaverin perheen järjestämät kauhujuhlat väliin. Oli ihan pakko laittaa kuva tuosta hienosta(!) kutsusta, jonka tyttäremme sai. Että jotkut äidit jaksaa nähdä vaivaa! :D
Herkkujen syöntiä ei tule unohtaa ;) Eikä vähiten näin oikeana 'treat'-juhlana.
Ica Maxista löytyikin oikein kunnon teemanamut tälle viikonlopulle.
Mmm!
Mutta hei,
jottei tämä postaus olisi ihan pliisu niin voin paljastaa, että jotain elämänmullistavaa on täällä tapahtunut!
Halloweeniinhän kuuluu oleellisena osana jännitys...
joten seuraavaan kertaan siis :)