tiistai 10. lokakuuta 2017

Ruusuisia unia


Kun tein omaan makuusoppeemme unisiepparin, toivoi tyttäreni heti itselleen omaansa, kun kuuli mitä varten siepparit yleensä ovat.
Toki hän kyseenalaisti varsinaisen ajatuksen (eli painajaisten sieppaamisen), ja kerroinkin, että teho on varmasti jokaisen omissa pääteltävissä 
/ miten itse asiaan uskoo.


Tyttö suunnitteli oitis oman siepparinsa ja siitähän tuli toki vaaleanpunainen. Aikas söpöläinen! 
Ehkä tällaisen siepparin avulla näkee sitten niitä ruusuisia unia ;).
Tämä pieni versio siepparista valmistui lähes yhdeltä istumalta eli melko näppärästi.
Siepparin tein samoin kuin isommankin; eli virkkasin ensin pienen liinan, jonka kiinnitin langalla kiinteillä ympärivirkattuun rautalankakehykseen.


☆☆☆☆☆

Kiitos kaikille ihanille onnitteluista ja tsempeistä edelliseen postaukseen!
Täällä ollaan vielä yhtenä pakettina. Laskettu aika ohitettiin eilen, joten nyt alkaa varsinainen  o d o t u s.
Vauvanvaatteet on pesty, hoitopöytä varusteltu ja sänky pedattu eli kutakuinkin valmiita oltaisiin! ♥

Ihanaa viikon jatkoa!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Mysteeripakkaus


Reilu viikko sitten meillä juhlittiin yllätyskestejä - jotka olivat kuin olivatkin tarkoitettu minulle!
Lahjaksi kaikki rakkaat olivat koonneet minulle tällaisen ihan huikean mysteeripakkauksen.


Näistä kuvista voinee siis heti jo päätellä mitä siis juhlittiin ja totta se on: me saadaan pian vauva ja kemut olivat tietysti babyshowerit! ♡
Yllätyskutsuilla minua hellittiin pedi- ja manikyyrillä, sain suloiset ja ihanan lämpöiset tossut (- unohtuivat kuvista!), herkuttelimme kaikella mahdollisella hyvällä syötävällä - sekä pienimuotoisia leikkejäkin olivat rakkaat keksineet juhliin.
Vieraani arvuuttelivat tulevan pienokaisemme sukupuolta sekä muita tärkeitä tietoja syntymäpäivästä syntymäpainoon. Mielenkiinnolla jään odottamaan kuka veikkasi ja mitä lähimmin oikein! Jokainen pääsi myös arvaamaan langanmitalla masuni ympärysmitan 
- ja siinä kyllä liioittelivat todella paljon! :D
Itse taas puolestani olin ihan surkea tunnistamaan erilaisten vauvansoseiden makuja. Eihän ne oikein maistu millekään! ;) 
Tai joo, kyllä ne maistuvat: kaikki samalle tärkkelykselle, heh :D.


Ihastuttavaan, kalkkimaalein tuunattuun matkalaukkuun koottu äitiys/vauvapakkaus sisälsi kaikkea suloista ja tarpeellista.
Ihan huiput ovat muun muassa nämä "Mommy Survival Kit & Spa and Pampering" -purkit. Sisältöinä on monenmoista oivaltavaa; hemmottelevaa ja herkullista. Mitäpä muuta näin äitinä kaipaisi!? :)


Vaipoista koottu kukkakimppu oli ihan loistava idea! Ikinä ennen en ole moiseen törmännyt. Kaivattua vaihtelua vaippakakulle :).
 Ja koska sukupuolta ei tiedä kukaan (emme ole kenestäkään lapsestamme asiaa etukäteen selvittäneet)
on vaatteiden/asusteiden värimaailma juuri sopiva - on tulokas sitten poika taikka tyttö.
Nykymaailman termein voisi sanoa, että kaikki on juuri oikeanlaista maailmaan saapuvalle 'henkilölle'.
 Todella kauniita ja meidän tyylisiä juttuja laukku pullollaan:
tähtivalo, päiväpeitto, virkatut korit, käsisaippua ja -rasva, tuoksukynttilä, harsot... Kaikki!
 

Olen ollut niin ymmyrkäisenä onnesta kuin kiitollisuudestakin sekaisin kaikkien ihanien asioiden kanssa. 
Lahjoihin on selkeästi käytetty paljon aikaa ja ajatusta. Olette huikeita!
 Suurkiiitos siis vielä jokaiselle mukanaolleelle (pikkusiskot, äiti & ystävät) koko yllätyksestä tarjoiluineen ja lahjoineen. En varmaan juhlissa saanut häkellykseltäni kaikkia edes tarpeeksi kiitettyä(!) Ja jos joku, mikä oli vieläkin enemmän kaivattua, oli seura ja mukava höpöttely kaikkien kanssa. Ihan parasta.
Halit jokaiselle.


Ihan juuri starttaakin rv39, joten enää ei ole pitkästi siihen hetkeen, kun tämä masunmallinenkin mysteeripakettimme "avautuu" 
ja ratkeaa kenet sieltä saamme vihdoin syliimme ♥.

Ihanaa alkavaa viikkoa!
Meillä se on yllättävänkin odottava tällä kertaa ;).

lauantai 30. syyskuuta 2017

Pala pohjoista kauneutta


Jos toukokuussa reissasin kolmen siskoni ja isämme kanssa upeissa maisemissa Etelä-Euroopassa, ei heinäkuun lopun matka pohjoisimmassa Euroopassa siskojeni ja äitimme kanssa juuri maisemien puolesta jäänyt jälkeen. Vaikka itse ajomatkat Suomen puolen Lapissa olivat pääasiassa hyvin puuduttavaa metsämaisemaa, löytyi ilahduttavan monia kauniita paikkoja matkan varrelta kuitenkin. Norjan puoli toki on sitten jylhine vuorimaisemineen taas asia erikseen ;).
 

Matkamme oli melko lyhyt (aikataulusopivuuksien vuoksi), ja se kestikin vain kolme päivää ja kaksi yötä. Reissuun lähdimme autolla Torniosta Rovaniemen ja Sodankylän kautta läpi Ivalon ja lopulta Inariin mökkimajoittumaan ensimmäiseksi yöksi Inarinjärven rannalle. Järvi oli auringonlaskun aikaan huikaisevan näyttävä! Rohkeat siskoni ja äitini uskaltautuivat jopa uimaan melkoisen viileään veteen.

Matkaa jatkettiin heti aamulla kohti Utsjokea, jossa vierailimme ensimmäisenä kirkkotuvilla (hiukan ennen itse Utsjokea). Kuvista näkeekin kuinka todella idyllisen kaunis paikka on, jossa kannattaa edes nopeasti pysähtyä. Paikka sijaitsee näppärästi päätien varrella. Meille pysähdys oli todellakin melko pikainen mäkäräisten vuoksi...

 
Matkaa jatkettiin Nuorgamin kautta suoraan yli rajan Norjaan, josta olimme etukäteen valinneet Tanan kautta kulkevan reitin Berlevågin kalastajakylään. (Tanassa suosittelen lämpimästi piipahtamaan Tana Gull og Sølvsmie -hopeapajassa!) Berlevågin kylä sijaitsee lähes suoraan ylöspäin pohjoisimmassa sopukassa Jäämeren rannalla. Muitakin kohteita olisi ollut päiväreissullemme, mutta Berlevågin reitille päädyimme sekä näppärimmän ajomatkan että maisemasuositusten ansiosta. Eivätkä maisemat totisesti pettäneet!


Lammas karitsansa kanssa vei kyllä sydämen ♡. Nälkähän ei kysy aikaa! ;) Kallioseinämää liuskekiviröykkiöineen ihailtiin kymmenien kilometrien ajan ja muutama kivi keräiltiin matkamuistoina mukaankin.
Tie kulki pääosin merenrantaa myöten, ja se oli kiehtovasti todella mutkitteleva tunnettuun Norjan tyyliin. 

Jos lähtiessämme Utsjoelta oli lämpöasteita parhaimmillaan peräti +23, saapuessamme hyvin sumuiseen Berlevågiin näytti auton mittari enää hiukan reilua +10 astetta. Berlevågin pienen, ja etten sanoisi jopa aavemaisen hiljaisen, kylän kiersimme autolla ja pysähdyimme ainoastaan ruokakauppaan. Suut auki katselimme ja kuuntelimme loputtomien lokkiparvien meluista elämää talojen katoilla. Ilman kalanhaju oli lähes käsinkosketeltava. Uuh. Kokemus tästä kaikesta oli kuitenkin todella erityinen ja mieleenpainuva ;).



Autoreitin varrella (lähellä Kongsfjordia) pysähdyimme Jäämeren rannalle ihailemaan kaunista hiekkarantaa simpukoineen ja hienoine kivineen. Satapäinen porotokkakin sattumalta päätyi samoihin maisemiin kanssamme, jonka etenemistä sumun keskeltä koitimme seurata. Jos hellettä olisi riittänyt noille korkeuksille asti, olisi helposti voinut ajatella olevansa jossain eteläisemmässäkin Euroopassa. Upeita paikkoja on kyllä koko Pohjois-Norja(kin) täynnä ja mieluusti palaisin vastaaviin maisemiin pian uudestaan ♥.


Jo menomatkalla bongasimme matkan varrelta (läheltä Tanaa - vähän sen jälkeen) maailman suloisimman - ja kenties myös pienimmän kirkon sekä hautausmaan, jotka sijaitsivat suunnilleen keskellä 'ei mitään'. (Paluumatkalla pysähdyimme taltioimaan kuviin tämän viehättävän alueen.) Taustalla siintävät hulppeat vuorimaisemat tekivät paikasta erityisen täydellisen. Voisin melkein todeta, että onnelliset he, jotka sieltä saavat viimeisen leposijan ♥.

Toisen yön vietimme isossa mökissä Nuorgamissa upealla Tenojoki-näkymällä (ylempi kuva). Ja aamulla jatkoimme jälleen matkaamme kohti eteläisempää Lappia, jota ennen vielä kiipesimme (- autolla tosin, haa!) Utsjoella sijaitsevalle näköalapaikalle. Niiden maisemanautintojen (ja noin miljoonan mäkäräisen pureman) jälkeen olikin mukava hypätä autoon istumaan kotimatkalle - tuntien ajaksi.


Ihana irtiotto arjesta oli tuo pieni reissumme huikaisevien luontomaisemien parissa. 
Kiitän suuresti äitiämme matkasta ja siskoja takuuhyvästä seurasta!
Haleja.

Nyt on matkapostaukset postailtu tältä erää - ainakin tälle vuodelle. Vuosi on ollutkin normaalia reissurikkaampi, eikä nyt ihan hetkeen olekaan matkoja luvassa. Jatketaan siis tuttuun tapaan jutuista Lumimäellä ♡.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

New little friends ♥♥


 Kerroinkin jo aiemmin eräässä postauksessani, että meille on muuttanut pari karvaista kaverusta. Tässä he nyt ovat eli kaksi pikkuista puputyttöä olemme saaneet uusiksi perheenjäseniksemme. Esikoisemme on puhunut jo pitkään, että 10-vuotislahjaksi hän toivoisi ihan omaa lemmikkiä. Pohdittuamme asiaa pidemmän aikaa päädyimme lopulta pupujen hankintaan.

Tyttäremme täyttää oikeasti vasta ensi kuussa 10, mutta päädyimme mieheni kanssa jo kesäkuussa varaamaan puput kasvattajalta etukäteen. Syksylle meillä on luvassa hiukan muita suunnitelmia emmekä tahtoneet pupulupauksen jäädä roikkumaan liian pitkälle - tai kenties kokonaan. Ja sitä paitsi kesäaika oli juuri loistava ajankohta hankkia pikkuiset pupuset: niiden kanssa ehdittiin tutustumaan hyvin loman aikana sekä kanivauvat saivat ulkohäkkeillä paljon.

Päädyimme hankkimaan nimenomaan kaksi kania, koska puputhan ovat tunnetusti laumaeläimiä. Niillä on niin mukavasti seuraa myös toisistaan ♡♥. Osittain oli myös ajatuksena, kun kaksi hankittiin, että on sitten pojillakin parempi mahdollisuus olla mukana leikittämässä ja hoitamassa.


Tyttöpupuset hankimme kasvattajalta lähiseudulta. Puput ovat toistensa siskopuolia; heillä sama isä on kääpiöluppa ja äidit puolestaan ovat leijonanharjaskaneja. Ikää molemmilla neideillä on nyt jo yli 4,5kk.

Nimiksi puput saivat Apila ja Daalia. Tyttäremme nimi on myös kukkaperäinen, joten oli luonnollista antaa lemmikeillekin nimet kukilta/kasveilta. Valkoinen pörröinen kani sai nimensä itseään muistuttavalta valkoapilan kukalta. Nimi Daalia löytyi puolestaan etsimällä samantyyppistä nimeä kuin mitä Apila on.

Päädyimme hiukan huonekalumaisempaan kaninhäkkiin perinteisen version sijaan. Häkki oli alun perin kuultomaalattu valkoisella, mutta päädyin maalaaman puiset osat täysvalkoisiksi ihan esteettisistä syistä. (Sopi paremmin tyttäremme huoneen värimaailmaan.) Yläpohjan poistoluukun keskiosan maalasin harmaalla kalkkimaalilla, jotta siihen voisi kirjoittaa liiduilla haluamiaan asioita. Nyt sitä koristaa pupujen nimet. Häkin tilasimme netin kautta.

Häkissä hyvää on ulkonäön lisäksi muoviset pohjat, jotka helpottavat niiden puhtaanapitämistä. Puiset osat, joihin pienet hampaat yltävät, on toki kokeneet hiukan jyrsimistä - mutta onneksi vain vähän. Pääasiassa ruoka ja pureskeltaviksi tuodut oksat ovat vieneet huomiota häkin reunoilta.

Unirytmin puput ovat löytäneet aika hyvin, ja yöajat he tosiaan pääsääntöisesti nukkuvat. Kaltereita ei juuri pureskella - ainoastaan silloin tällöin aikaisin aamulla (tyttäremme "iloksi") ja aina ainoastaan oven kohdalta. (Kuvistakin huomaa miten maali on paikoin lähtenyt.) Kanithan ovat tunnetusti virkeimmillään aamulla ja illalla, joten ymmärrän etteivät malttaisi odottaa hyppelemäänpääsyä pitkän yön jälkeen.

 
 Tuhoja ei vielä ole paljoa tehty - lukuun ottamatta muutamaa kärsinyttä johtoa... Vielä ollaankin aika hyvin seurailtu kaverusten puuhailuja, joten toivottavasti jatkossakaan ei kovin paljoa tuhoja tulisi.

Sisäsiistiksi pienet oppivat yllättävän nopeasti - kunhan annoimme periksi vessa-astian paikan kanssa. Olisimme tahtoneet astian toiseen paikkaan, mutta koska puput päättivät asioida juuri portaiden yläpään vierustalle kulkureitille, oli paikka valitettavasti vaihdettava siihen. Emme onnistuneet vaihtamaan astian sijoituspaikkaa sitkeästä siivousyrityksestä huolimatta. Papanat osuvat suurimmalta osin myös astiaan eikä edes lattioilta niitä löydy tyttöjen vapaana ollessa. Tai toki muutamia sattumia löytyy silloin tällöin (hyyyyvin harvoin ja oikeastaan ainoastaan tytön huoneesta), mutta kaikeksi onneksi kuivat pallerot on helppo noukkia pois.

Heinille ja vessa-astian puupelleteille saimme sopivat säilytysastiat jo meillä olemassaolleista Ikean kannellisista pikkutynnyreistä.
Häkin päällä korissa puolestaan säilyvät ruokapelletit ja hoitovälineet.


Tosi hauskoja nämä meidän pupsut kyllä ovat ja yllättävän hyvin ovat perheeseemme sopeutuneet. Pupujen puuhailuja on mukava seurata ja tutustuminen kanien elämään on ollut mielenkiintoista.

Värityksen ja kokojensa lisäksi kanineidot eroavat luonteiltaankin aika tavalla. Apila (valkoinen) on paljon varautuneempi ja ujompi, mutta malttaa hyvin olla sylissä pidemmänkin aikaa siliteltävänä. Harmaa siskonsa puolestaan on hyvinkin rohkea ja ehtiväinen seikkailija, muttei kyllä sylissä viihtyisi hetkeä kauemmin. Kun häkin aukaisee, on Daalia hypellyt pirttiin alta aikayksikön, kun puolestaan Apila hyppelehtii mieluummin lyhyen ja turvallisemman matkan päässä häkistään. Kuviinkin sain taltioitua pääasiassa nyt vain tämän rauhallisemman neitokaisen.

***

Vielä ei ole ihan oman neitimme huone lopullisessa muodossaan ja postausta teenkin siitä erikseen sitten myöhemmin. Taulut yms. on edelleen katsomatta paikoilleen ja muutenkin hiukan pientä viilausta on suorittamatta (nukkekodin paikanvaihdos jne.).
Pikkuhiljaa ajallaan kaikki löytävät varmasti vielä paikkansa.

Ensi kerralla piipahdus pohjoisen maisemissa ihan Norjan Jäämerta myöten.
Kuullaan!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kauniimpia unia


(Netti)maailma on nykyisin pullollaan erilaisia unisieppareita ja pitkään haavelistallani on ollut tehdä meillekin oma. Olen ihaillut mm. instassa vastaan tulleita kuvia kauniista sieppareista, ja mielikuva (tulevasta) omastamme vahvistui ajan kanssa. 
Värimaailma oli melko selkeä alusta lähtien, mutta muuten eri työvaiheet ovat tovin ikään kuin rakentuneet päässä - ennen kuin tositoimiin siis lopulta pääsin ;).
 

Tahdoin hiukan poiketa perinteisemmästä verkkomallin siepparista, joten päädyin virkkaamaan omamme keskiöön pienen liinan. Netti on pullollaan erilaisia ohjeita, mutta omani (ylemmän) tein tällä ohjeella. Alemman rinkulan pienemmän "liinan" virkkasin ulkomuistista jollain aiemmalla hyväksihavaitsemallani mallilla (en muista juuri nyt onko malli omasta päästäni vaiko jonkun toisen ohjeella).

Molemmat kehykset (rungot) taivuttelin rautalangasta (2-3 kertaisena rinkulan muotoon), jotka virkkasin juuttinarulla piiloon kiinteillä silmukoilla.

Liinat kiinnitin ulkoreunoistaan kehikkoihin kiinni langalla neulan avulla.
Lopuksi kiinnitin muutamia ketjusilmukoin tehtyjä naruja, joihin kiinnitin koristeeksi kätköistäni löytyneitä lasihelmiä, "kristalleja" ja pieniä sulkia.
Made with Love -koristeen kiinnitin sieppariin lisäyksityiskohtana.


Siepparin teko oli kyllä mukavaa puuhaa. Koristeluunkin on vain mielikuvitus rajana!
Alkuperäisidean mukaisesta painajaisten nappaamisesta "verkkoon" en mene täysin takuuseen, mutta kaunis koristehan unisieppari on.
Siepparista tuli mielestäni oikein kiva lisä tyhjälle seinäosuudelle pikkuruisessa makuukamarissamme.

Ihanaa viikon alkua ja kauniita unia jokaiselle!