Keinuheppanen

Aina väliin yritän käydä kaupungissa asioidessani piipahtamassa lisäksi myös jollain kirpparilla, vaikka väliin nykyään enimmäkseen tuntuukin ettei sieltä mitään löydä kuitenkaan. Monesti aika meneekin kierroksella siihen kun ihmettelen mitä kaikkea ihmiset yrittävät myydä - toiset jopa viikosta toiseen. Harvoin siis löydän mitään - edes harkitsemisen arvoisia asioita. Harmittaa myös, jos joskus jonkin kivan löytää, niin se on sitten hinnoiteltu täysin pilalle :(. Usein mietin, että eikö ihmiset tuo tavarat sinne niistä eroon päästäkseen(!?)

Koska en kuitenkaan osaa olla käymättäkään kirppareilla, viime viikolla jälleen piipahdin eräässä paikallisessa. Olin juuri kierroksen päässä, kun huomioni kiinnittyi lattialla seisovaan pieneen keinuhevoseen.  Siellä se seisoi ihan orpona yksistään odottamassa pelastajaansa ;).

Hintaa tällä ratsulla oli ainoastaan kaksi euroa! Tästä suloisuudesta olisin mieluusti voinut maksaa tuplastikin. Eli siis joskus näinkin päin käy, että oikeasti niitä löytöjä tekee! Siinäpä se kirpparikierrosten suola - ja sokeri onkin :D.

Pienen hepan tuunasin Jeanne d'Arc Living -sarjan Vintage Paint -kalkkimaalilla, 
jota sain alkuvuodesta yhteistyön merkeissä Sisustus Country Heartista.  (Muita tuunailujani kyseisillä maaleilla voi kurkata täältä.)

Alkuperäisessä kuosissaan heppanen on tässä alapuolella olevassa kuvassa. Väritys ei ollut huono noinkaan ja hiukan sainkin mietiskellä lähdenkö ollenkaan maalaamaan. Lopulta kuitenkin ajattelin, että kyllä heppa sopii lastenhuoneeseen (ainakin tytön puolelle) paremmin harmaana - ja samalla saisin kauniin kalkkimaalipinnan sille.

 Ja niin sai neidin nuket oman keinuheppansa
- Hallavaharjan :D!

Iloa viikonlopun jatkoon, onnea valmistuneille & 

ihanaa kesäloman alkua jokaiselle pienelle ja isommallekin oppilaalle!

Pikkukaveri

Joku ehkä muistaa kirpparilta jokin aika sitten löytämäni matkalaukun.

No nyt se sai kaverin ->

lentolaukun!

 

 

 

Tästä pienemmästä komeudesta sain pulittaa 4 euroa.

*

Vielä ei ole tietoa mitä pikkukaverin sisälle laittaisin...

Varmaan niitä sisustuslehtiä riittäisi sillekin "syötäväksi"

- ihan pikkumasu pullolleen asti.

 

Toisaalta laukku on kyllä niiiiin hyväkuntoinen ja vieläpä ihan minunnäköiseni,

joten ehkäpä se vielä joskus saa matkustaa kaverinani ihan oikeastikin.

 

Toistaiseksi pikkukaveri saa kuitenkin pötkötellä isomman laukun kaverina sänkymme alla

- niitä reissuja odotellessa.

***

Muitakin juttuja kirppareilta on viime aikoina "tarttunut" mukaan.

Niistä lisää piakkoin!

(Eli kunhan saan ne kuvattua...)

A suitcase

Muutama viikko sitten löytyi kirpputorilta nahkainen matkalaukku.
Laukku lähti mukaani niinkin hyvään hintaan kuin 5 euroa!
Kauan olen toivonutkin löytäväni kohtuuhintaisen matkalaukun.Miehelle naureskelin, että laukku on ehkä turhankin hyväkuntoinen makuuni
- pitäisköhän oikein hiekkapaperin kanssa sitä vähän kuluttaa(?) :D
No en nyt oikeasti kuitenkaan. Oikein kiva se on noinkin. Aluksi mietiskelin mihin matkalaukun oikein sijoittaisin,
mutta jotenkin se sitten löysi lähes itsestään paikkansa sänkymme alta.Sisäänsä laukku nielaisi suuren määrän sisustuslehtiäni
- joita en vain yksinkertaisesti mitenkään raaski heittää pois.
Ja säilytykseenhän tämä laukku onkin kuin tehty!
Vaikkei laukun kunto käyttöä matkustamiseenkaan poissulje...

Kirppiskierroksella

Kävinpäs pienellä kirpparikierroksella täällä Meri-Lapin alueella ja
muutama pieni aarrekin tarttui mukaani.
Tämä suloinen peltipurkki ihastutti koirakuvioillaan.
Eihän tämä kuva westieistä ole, mutta sinne päin ;)
Taitavat olla skotlanninterriereitä.
Purkilla oli hintaa 1,50 euroa.
Hyvä herkkupurkkihan siitä sitten tuli Lumi-westiellemme!
***
Vanha tietosanakirjasarja lähti mukaani parilla eurolla.
Ovat kerrassaan hurmaavan rapistuneita yksilöitä ;)
***
Parasta antia koko kierroksella oli kuitenkin,
kun törmäsin eräällä kirpputorilla yläasteaikaiseen kotitalousopettajaani.
(Yläasteajastani on jo 13 vuotta... Kääks!)
Ihana opettaja tervehti minua oitis (ja vielä nimelläni!),
itse jouduin vilkaisemaan häntä kahdesti (- niiin noloa!).
Ihmettelin ääneen kuinka hän minut vielä noin hyvin muisti ja tunnistikin vielä,
johon hän vastaukseksi kertoi muistavansa aina kaikki hyvät oppilaansa.
(Pisteet mulle, hyvä mie!)
Arvatkaa vain kuinka koko päivän olin hymyissä suin!
Ja vieläkin mieltä lämmittää kovin paljon ♥
Aikamme siinä kuulumisia vaihdoimme ja toivoin jo hetken palaavani takaisin yläasteajalle.
(Toisaalta ko. opettaja ja pari muuta lempiopettajaani ovat harmikseni jo siirtyneet eläkkeelle.Että se sitten siitä "yläasteelle paluu" -haaveilusta...)
***Tämän ihastuttavan Hanna Sarénin suunnitteleman huivin kantoi postipoika tänään laatikkoomme.
Söpö huivi on kyllä ihan just minua;
ompeluaiheisia kuvioita, valkoista, ruskeaa ja onpahan suunnittelija vielä kaimanikin...
Huivin sain tilaajalahjana Talo&Koti-lehdeltä.
Hyvä sisustuslehti ja ennenkaikkea mielettömän kiva tilaajalahja ;)

Peräpohjolan markkinat

Tein lauantaina aikamatkan 1800-luvulle
ja vierailin sen ajan käsityöläismarkkinoilla.

Olihan siellä vaikka miten hienoa ja upeaa nähtävää.
Tervetuloa kuvieni kautta mukaan!







(En uskaltanut kokeilla tätä hoitomuotoa...)


***

Vierailin samana päivänä myös pihakirppiksellä,
jossa myytiin erään paikallisen,
viime keväänä lopettaneen, sisustusliikkeen jäämistöä.
Itse en olisi koko ihastuttavasta päivätapahtumasta tiennyt mitään,
mutta onneksi rakas mieheni valaisi minua asiasta
ja toi oikein tulostetun mainoksen minulle nähtäväksi.
Toki hän mietti oliko ihan järkevää minulle asiasta mainita,
(miksei muka olisi???)mutta ilokseni hänelle sain sitten kertoa pihamyynnistä takaisintullessani,
että en köyhtynyt kuin vain 17 euroa.

Tämmöiset kivat aarteet sieltä lähti mukaani:

Sekä lisäksi ostin miehelleni sieltä syntymäpäivälahjan...
mutta sitä en uskalla paljastaakaan kuin vasta sitten joskus myöhemmin.

***

Mukavaa viikon alkua!

Elonmerkkejä

Blogihiljaisuuttani on jatkunut reilun viikon verran.
Pahoitteluni tästä.
Viime viikolla meillä vieraili ei-niin-toivottu kaveri nimeltänsä "Yrjö".
Vaikka itse oksennustauti oli nopsasti ohitse, vetämätön olo jäi.
Olen ollut aikaansaamaton (ihan ahdistamiseen asti),
eikä tietokoneella oleminenkaan ole oikein maistunut
(mikä on hyvinkin erikoista!).
Muumeja olen lasten kanssa sitten katsonut kaiken muun edestä.
Ihan paluu lapsuuteen on tapahtunut.
Muumeja kun aina itse tapasimme siskojeni kanssa katsoa kun sairastimme kotona.

Vaikka vieläkin olo on vähän valju,
on nyt kuitenkin aika ryhdistäytyä - asiaakin kun kerta on! :)(Jakkara, 3e.)

Mutta mitäs onkaan tapahtunut poissaoloni aikana?
Nooh, Paradise Oskar ei odotusten mukaisesti sitten pärjännytkään.
Höhlä!
Toivon niin kovin, että tuolle naapurimaiden
suosimiselle pian tehtäisiin jotain.
Pärjäsiköhän viisuissa lopulta mikään ennakkosuosikeista?
Itse olisin ääneni antanut hyper-energisille kaksosille Irlantiin.
Lähinnä heidän esityksensä ja laulunsa jäivät mieleeni positiivisesti :)
(Kaksi pientä karhuherraa, 2e/á.)

No mitäs muuta??
Ai niin, voitettiinhan se MM-kiekkokin! JEEEEEE!
VIHDOIN JA VIIMEIN.
Voi sitä onnea ja sadunomaista tunnelmaa
kun mieheni kanssa peliä katsoimme.
Olihan se uskomatonta!
Ei voi muuta todeta kuin, että paras todellakin voitti.
Ehkä me suomalaiset viimein pääsimme vuodesta 1995 tähän päivään.
(Suloinen kesähamonen, 1,80e.)

Vanhemman pikkusiskon kanssa kävimme heti pelin jälkeen katsomassa tunnelmia rajalla.
Ja olihan siellä porukkaa!
Tornion keskusta oli lähes tyhjä -> kaikki olivat Haaparannalla!
YLLÄRI! :D
Tiet Ruotsin puolelle olivat ihan tukossa.
Joka puolella tööttäiltiin ja liehuteltiin Suomen lippuja.
Todistettavasti näimme vain yhden ainoan ruotsalaisen auton
joka oli uskaltautunut liikenteeseen.
Kävi melkein sääliksi toista.
(Pieni pannunalunen, 0,70e.)

Kun vuonna -95 voitettiin,
muistan kun menin seuraavana päivänä kouluun
Suomen liput poskiin maalattuina.
Taisinpa olla tuolloin peruskoulun 5. luokalla.
Olihan se melkoinen voitto silloinkin! :)
Kyllä muistan ne hetket kuin eilisen.
Ja tämän voiton taidamme me kaikki muistaa ihan yhtä hyvin,
siis varmaan vielä 16 vuoden päästäkin :D
(Pannunalunen oli juuri täydellisen kokoinen lasten kahvipannulle.)

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Sen tahtiin muuten myös rehkimme tämän viikon jumpassa.
Kiitokset jumppaopelle biisivalinnasta :)Tuntuu kuin suomalaiset olisivat lähentyneet.
Kolot sydämissämme on vihdoin täytetty.
Ahdistus hävinnyt ja pakkomielle nujerrettu.
Rinta rottingilla onnesta ja on aika taas elää rennosti.
Olemme tämän kaiken niiiiin ansainneet.On tää hieno juttu vai mitä(?)

(Kuvituksena postauksessani oli viimeaikain kirppislöytöjä.)