torstai 19. toukokuuta 2011

Elonmerkkejä

Blogihiljaisuuttani on jatkunut reilun viikon verran.
Pahoitteluni tästä.
Viime viikolla meillä vieraili ei-niin-toivottu kaveri nimeltänsä "Yrjö".
Vaikka itse oksennustauti oli nopsasti ohitse, vetämätön olo jäi.
Olen ollut aikaansaamaton (ihan ahdistamiseen asti),
eikä tietokoneella oleminenkaan ole oikein maistunut
(mikä on hyvinkin erikoista!).

Muumeja olen lasten kanssa sitten katsonut kaiken muun edestä.
Ihan paluu lapsuuteen on tapahtunut.
Muumeja kun aina itse tapasimme siskojeni kanssa katsoa kun sairastimme kotona.

Vaikka vieläkin olo on vähän valju,
on nyt kuitenkin aika ryhdistäytyä - asiaakin kun kerta on! :)(Jakkara, 3e.)

Mutta mitäs onkaan tapahtunut poissaoloni aikana?
Nooh, Paradise Oskar ei odotusten mukaisesti sitten pärjännytkään.
Höhlä!
Toivon niin kovin, että tuolle naapurimaiden
suosimiselle pian tehtäisiin jotain.

Pärjäsiköhän viisuissa lopulta mikään ennakkosuosikeista?
Itse olisin ääneni antanut hyper-energisille kaksosille Irlantiin.
Lähinnä heidän esityksensä ja laulunsa jäivät mieleeni positiivisesti :)
(Kaksi pientä karhuherraa, 2e/á.)

No mitäs muuta??

Ai niin, voitettiinhan se MM-kiekkokin! JEEEEEE!
VIHDOIN JA VIIMEIN.
Voi sitä onnea ja sadunomaista tunnelmaa
kun mieheni kanssa peliä katsoimme.

Olihan se uskomatonta!
Ei voi muuta todeta kuin, että paras todellakin voitti.
Ehkä me suomalaiset viimein pääsimme vuodesta 1995 tähän päivään.
(Suloinen kesähamonen, 1,80e.)

Vanhemman pikkusiskon kanssa kävimme heti pelin jälkeen katsomassa tunnelmia rajalla.
Ja olihan siellä porukkaa!
Tornion keskusta oli lähes tyhjä -> kaikki olivat Haaparannalla!
YLLÄRI! :D
Tiet Ruotsin puolelle olivat ihan tukossa.
Joka puolella tööttäiltiin ja liehuteltiin Suomen lippuja.
Todistettavasti näimme vain yhden ainoan ruotsalaisen auton
joka oli uskaltautunut liikenteeseen.
Kävi melkein sääliksi toista.
(Pieni pannunalunen, 0,70e.)

Kun vuonna -95 voitettiin,
muistan kun menin seuraavana päivänä kouluun
Suomen liput poskiin maalattuina.

Taisinpa olla tuolloin peruskoulun 5. luokalla.
Olihan se melkoinen voitto silloinkin! :)
Kyllä muistan ne hetket kuin eilisen.
Ja tämän voiton taidamme me kaikki muistaa ihan yhtä hyvin,
siis varmaan vielä 16 vuoden päästäkin :D
(Pannunalunen oli juuri täydellisen kokoinen lasten kahvipannulle.)

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Sen tahtiin muuten myös rehkimme tämän viikon jumpassa.
Kiitokset jumppaopelle biisivalinnasta :)
Tuntuu kuin suomalaiset olisivat lähentyneet.
Kolot sydämissämme on vihdoin täytetty.
Ahdistus hävinnyt ja pakkomielle nujerrettu.
Rinta rottingilla onnesta ja on aika taas elää rennosti.
Olemme tämän kaiken niiiiin ansainneet.
On tää hieno juttu vai mitä(?)

(Kuvituksena postauksessani oli viimeaikain kirppislöytöjä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi jo etukäteen! Se on erittäin tervetullut ♥