sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Last Day of May


 Toukokuu on mennyt ohitse ihan suit sait sukkelaan.
Juhlimisia, monenmoista menoa ja venymistä. Kiirettä on ollut arki ja viikonloput täynnä.
Kuun viimeisinä päivinä ollaankin sitten jouduttu taipumaan ja rauhoittumaan. Ihan vain ollaan oltu kotosalla tekemässä entistä läheisempää tuttavuutta vessanpönttömme kanssa. (Tämän hetken saldo: tauti läpikäynyt meistä nyt 3/5.)
Esikoistamme ei ole tauti vielä taltuttanut, joten pääsikin eilen hakemaan ensimmäisen todistuksensa. Todistuksen, joka ei olisi voinut olla yhtään parempi! Sen turvin onkin mielettömän hienoa jatkaa toiselle luokalle.


 Nyt meillä on pirtissä ripaus roosaa harmaan keskellä.
Aika kiva väripari kyllä - ja sekös niin miellyttääkin silmää juuri nyt näin kesän kynnyksellä.
★ 
Ja hyvää kontrastia kaikelle vaaleudelle löytyykin sitten mustasta tähdestä ja kattolampusta  
- vaikka usein mietinkin juuri tuon katossa roikkuvan katseenvangitsijan maalausta.
Toistaiseksi se nyt saa kuitenkin vielä olla rauhassa. Mietiskellään ja tuumaillaan.


Toukokuu meillä täällä pohjoisessa ei ollut kovinkaan lämmin. Kympin tuntumassa mentiin oikeastaan koko kuukausi. Kovin harmaata on ollut ja sateista. Kellarissa tuo vetisyys ohella huiman lumimäärän sulamisen sitten on näkynytkin... 
Joten siis on melko hyvä oikea aika vaihtaa kuukautta!
 
Mutta suunta tästä ei ole kuin ylöspäin - eikös juu(!?) :D
Toivottelen siis lämpimämpää kesäkuuta meille kaikille
- tai jospa ainakin viime vuoden kesäkuun lämpötila voitetaan. Se ei ainakaan ole paljoa vaadittu! :D

Ja kuten juuri laulettiinkin...
Olkoon suvemme suloinen


Pssst. Meinaan muuten just seuraavaksi kaivaa virkkuukoukun esiin...

lauantai 30. toukokuuta 2015

Keinuheppanen


Aina väliin yritän käydä kaupungissa asioidessani piipahtamassa lisäksi myös jollain kirpparilla, vaikka väliin nykyään enimmäkseen tuntuukin ettei sieltä mitään löydä kuitenkaan. Monesti aika meneekin kierroksella siihen kun ihmettelen mitä kaikkea ihmiset yrittävät myydä - toiset jopa viikosta toiseen. Harvoin siis löydän mitään - edes harkitsemisen arvoisia asioita. Harmittaa myös, jos joskus jonkin kivan löytää, niin se on sitten hinnoiteltu täysin pilalle :(. Usein mietin, että eikö ihmiset tuo tavarat sinne niistä eroon päästäkseen(!?)

Koska en kuitenkaan osaa olla käymättäkään kirppareilla, viime viikolla jälleen piipahdin eräässä paikallisessa. Olin juuri kierroksen päässä, kun huomioni kiinnittyi lattialla seisovaan pieneen keinuhevoseen.  Siellä se seisoi ihan orpona yksistään odottamassa pelastajaansa ;).
Hintaa tällä ratsulla oli ainoastaan kaksi euroa! Tästä suloisuudesta olisin mieluusti voinut maksaa tuplastikin. Eli siis joskus näinkin päin käy, että oikeasti niitä löytöjä tekee! Siinäpä se kirpparikierrosten suola - ja sokeri onkin :D.


Pienen hepan tuunasin Jeanne d'Arc Living -sarjan Vintage Paint -kalkkimaalilla, 
jota sain alkuvuodesta yhteistyön merkeissä Sisustus Country Heartista(Muita tuunailujani kyseisillä maaleilla voi kurkata täältä.)

Alkuperäisessä kuosissaan heppanen on tässä alapuolella olevassa kuvassa. Väritys ei ollut huono noinkaan ja hiukan sainkin mietiskellä lähdenkö ollenkaan maalaamaan. Lopulta kuitenkin ajattelin, että kyllä heppa sopii lastenhuoneeseen (ainakin tytön puolelle) paremmin harmaana - ja samalla saisin kauniin kalkkimaalipinnan sille.


 Ja niin sai neidin nuket oman keinuheppansa
- Hallavaharjan :D!

Iloa viikonlopun jatkoon, onnea valmistuneille & 
ihanaa kesäloman alkua jokaiselle pienelle ja isommallekin oppilaalle!

torstai 28. toukokuuta 2015

Adressen ändras!


Blogini osoite muuttuu.
Mutta minne(?) - no ihan uuteen ja omaan osoitteeseen!
Vastedes blogini osoite on siis www.lumimaella.fi
JEE! Tämä on kyllä niin kiva juttu :).
[Suurkiitos Beauty of Lifen S:lle sekä Indiedaysin IT-tuelle. Oma osoitteenmuutokseni ei mennyt tosiaankaan ilman ongelmia vaan takkusi useammassa kohdassa - ei ohjeiden eikä itseni vuoksi, vaan johtui verkkotunnuksen hankkimiseen liittyvien tahojen omista ongelmista.]

Osoitteenmuutoksen ei pitäisi vaikuttaa nyt yhtään mihinkään, MUTTA jos jostain syystä ei blogini päivity Bloggerin kautta seuraajille, tässä teille hyvin helppo kuvallinen ohje:

Huomatkaa, että Lumimäellä-blogiani voi seurata myös Facebookin kautta täällä.
Ja lisätään tähän vielä, että myös Instagramiin ilmoitan useimmista blogipäivityksistä.

Itse olen muuten seuraillut pääasiassa Blogilistan kautta muiden blogeja. Blogilista.fi:n toiminta kuitenkin lakkaa ihan muutaman päivän päästä eli 1.6.2015, joten olenkin saanut itse käydä kaikki seuraamani blogit tässä hiljattain lävitse ja lisäillä itseni niihin Bloggerin kautta lukijaksi. Olihan siinä oma hommansa, mutta onpahan sekin nyt tehty :). Nyt vain olen yrittänyt totuttautua käyttämään ainoastaan tuota Bloggerin lukuluetteloa.

***
Muutakin uutta tulee pian blogissani tapahtumaan, mutta siitä lisää myöhemmin.
Nyt toivottelen ihanaa viikonlopun alkua teille jokaiselle!
Itse lähdenkin tästä seuraamaan keskimmäisen touhuja... Alkoi nimittäin juuri leipomaan mokkapaloja oma-alotteisesti :D.


P.S. Kuvituksena tällä kertaa Instan puolelta vilautus pienestä tuunauksestani, josta ihan pian blogissa lisää!

maanantai 25. toukokuuta 2015

The Heroes Of Our Time


Grattis Sverige, grattis Måns!
En osaa sanoa voittiko oma lempparini - sellaista kun ei oikeastaan ollut tällä kertaa. Eikä ehkä mielestäni sellaista selkeää voittajaakaan - paitsi toki tämä Heroes-biisi ennakkosuosikkiaseman vuoksi sai erityishuomiota myös minulta...
Euroviisut siis nyt ohitse ja muutenkin toukokuu ihan just paketissa.
Vaan kesää saanee vielä odotella. Leivinuunia saa edelleen lämmitellä.
Nyt lupailee ilmojen lämpenevän vaan täällä meillä taitanee vielä pysytellä vain kymmenen asteen tuntumassa.
Onneksi sentään pitkästä aikaa paistaa aurinko!

[ Kaikki vaatteet POMPdeLUXia - paitsi keskimmäisen housut Lindexin. Tytön hiuspanta H&M:ltä. ]

 Viime viikolla oli meillä useampaakin menoa ja meininkiä.
Muun muassa esikouluun käytiin keskimmäisen kanssa tutustumassa. Todella ihania ja ilahduttavia uutisiakin kuulin, sillä erään myös tulevan eskarilaisen äiti ilmoitti minulle heistä tulevan meidän naapureita (meillä ei lapsiperheitä ihan naapurissa ennestään asukaan) ja toinen tuttavani (haluttaisi melkein sanoa jo ystävä) ilmoitti heidän muuttavan kesän aikana tänne meän huudeille ja heiltäkin tulee nyt sitten eskarikaveri meän pojalle.
Olen niin iloinen! Ehkä saan myös vihdoin kaipaamaani lenkkeilyseuraa :D.


Juhlatunnelmissa oltiin sitten lauantaina koulun aikaistetun kevätjuhlan (yhdistetyn kyläjuhlan) jälkeen ja muutaman hassun kuvan nappasin pikkuisistani.
Olivat niin suloisesti sävy sävyyn pukeutuneitakin.
Vaan eihän niistä mitään täydellistä yhteiskuvaa saa, ja tarkennuksetkin aina näissä häslinkikuvauksissa on missä sattuu. Pienin ei pysy paikalla sitäkään hetkeä mitä isommat jaksavat. Mutta onpahan muuten kivoja kuvia, joita katsella myöhemmin.
Näissä on sitä jotain ;).

On ne niin rakkaita.
Aikani sankarit
♥♥♥

Ilahduttavaa viikon jatkoa!
Viimeistä viikkoa ennen kesälomaa viedään, jee! ;)

maanantai 18. toukokuuta 2015

Rakkautta ensisilmäyksellä

 

Ikeassa pyörähdin tässä eräänä päivänä ja kukkaosastolla vilahti erään rouvan ostoskärryissä kiinnostusta herättävä perhostaulu, joten tein täyskäännöksen samantien ja suunnistin takaisin juuri taakseni jääneelle tauluosastolle.

Ja sieltähän niitä tauluja löytyikin, ja se oli juurikin niin kaunis ja suloisen harmooninen kuin olin uskonut vilaukselta näkevänikin.
Yksinkertaisen kaunis - ja väritys täydellinen.

 
[ Taulu 'Bispgården', 179kr / 14,99e - Ikea ]

 Ja mihin muualle taulu sopisikaan yhtä hyvin kuin lastenkamariin tytön huoneen puolelle
 

Kiitos ihan mielettömästi jokaiselle edellisen postaukseni Minecraft-synttäreitä kommentoineille.
Kommentteja on niin mukava lukea ja erityisesti sellaisia vielä, joissa kerrotaan saaneensa ideoita ja inspiraatiota

Huomasin juuri, että viikko taas mennä vilahti johonkin. Tämä toukokuu onkin täynnä monenmoista, joten ei ihme, että aika lentää. (Eikä varmaan olla ainoa perhe, jolla juuri tämä toukokuu tuntuu olevan menoa toisen perään.) Juhlittu on vapun lisäksi paritkin synttärit ja äitienpäivää, on ollut balettiesitystä ja yhdet vauvakutsutkin. Tuloillaan vielä eskariin tutustumista, kevätjuhlia ja lisää synttäreitä.
Ja kaiken päälle toki perusharrastusmenot. Kyllä on mukava kun kesäloma alkaa ja menot hiukan rauhoittuu ;).
(Vielä kun tulisi se kesäkin...)

P.S. Löytyykö innokkaita listoittajia? Juu, ne lattialistat eivät ole vieläkään löytäneet omille paikoilleen. *Huokaus*  
Ei niiden olemattomuus oikeastaan koskaan muuten häirtise, mutta aina kuvissa se pistää ikävästi silmään.
P.P.S. Jotain uutta vilahtaa muuten näissä kuvissa, mutta siitä sitten lisää toisella kertaa.

Ihanaa & aurinkoista alkanutta viikkoa!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Minecraft-synttärit


Kun syntymäpäiväjuhlien teemaksi valikoituu jokin sellainen, josta äiti ei liiemmin tiedä montaa asiaa, 
on hyvät netistä löytyvät vinkit ja ideat kultaakin kalliimpia.
Näin juhlien jälkeen on tosin hyvä todeta, että nyt on hallussa hahmojen nimet ja muutamat muutkin jutut. Toki pelistä en edelleenkään kauheasti tiedä eikä tarvinnekaan, sillä isähän osaa ja ymmärtää ;).


  Juhlien koristelupuoli hoitui näppärästi, kun pompomit olivat valmiita jo aiemmista juhlista. Tai no vihreän palleron tekaisin vielä värivahvistukseksi sekaan edellisenä iltana (kun kätevästi sattumalta löysin kotoa vihreää silkkipaperia). Ihan extempore kokeilin myös superhelppojen paperikoristeiden tekoa lahjapaperista. Eli ovat vähän kuin viuhkoja, mutta kiinnitetty vain molemmista päistä toisiinsa (keskelle nitojalla niitti ja päihin teipit) ja ripustettu narulla kattoon roikkumaan. Nämä koristeet (3kpl) tein 10 minuutissa.
Netistä tulostin Minecraft-logon koristeeksi isoimpaan. (Näkyy yllä kuvissa.)
Lisäksi vielä lattialle lasten iloksi teemaan sopivia vihreitä ilmapalloja ja hiukan lahjanarua kattolamppuun.
TADAA(!!) - juhlakoristelu valmis :D. Ei mitään suurta, mutta tarpeeksi näyttävää kuitenkin.
Tunsin päässeeni hyvin helpolla tällä(kin) kertaa.



 Kaverisynttäreitä ei vielä tälle keskimmäisellemme erikseen pidetty vaan juhlittiin lähisuvun ja ystävien kesken yhteisesti. Valmista kattausta en siis pöytään tehnyt vaan vieraat kahvitettiin tulojärjestyksessä.

Sokerimassalla tuli hiukan leikittyä jälleen ja siitä tehdyt koristeet on kyllä tosi hyvät siitä syystä, että ne voi tehdä useita päiviä aiemmin valmiiksi kuten itse tällä(kin) kertaa tein. Muun muassa kakun miekkakoriste olisi vienyt ihan turhan kauan aikaa, jos sen olisi kokonaisuudessan jättänyt vasta juhlapäivään. Valmiiden palojen kiinnitys oli kuitenkin muutamassa minuutissa hoidettu homma.

Creeper-muffinssien suut leikkasin ihan yksitellen. Sehän olikin aika homma! Ja jos tarkkoja ollaan, niin näihin kasvoihin ei tullut ihan oikea pikselimäärä, mutta tärkeintä kaiketi tunnistettavuus :D. Kuorrutteeksi tein hopeatoffeen makuisen kermavaahdon (kuumensin 2 dl kermaa kattilassa sulattaen sekaan n. 20kpl hopeatoffeita. Jäähdytin yön yli, vatkasin täysin kylmänä ja pursotin mokkapalapohjataikinasta tehtyjen muffinssien päälle). Ihan huippuherkkua! Jopa meidän neiti, joka ei kermavaahdosta välitä yhtään, niin tykkäsi kovin :D. (Tuoksu houkutti hänet maistamaan.)

Ruokapöydältä tarjottiin siis kakku ja minimuffinssit sekä anopin taikomat lohi- sekä jauhelihapasteijat (jotka eivät harmikseni näihin kuviin ehtineet saapua). Saarekkeen päältä tarjoiltiin sitten lähinnä lapsivieraita (sekä lapsenmielisiä vieraita) ajatellen pientä teemahenkistä purtavaa :).


Ja jälleen hirmuhelppoja juttuja:
- Aiemmissa juhlissa olleisiin mehupurkkeihin (vauvansosepurkeista) liimailin ylijäämäliitutaulutarrasta kasvot -> vihreää (päärynänmakuista) Mehukattia sisään ja Creeperin päät valmiit juotaviksi ;).
- Netistä löytyneistä Minecraft-kuvista tulostin pienet kortit kippoihin, joihin sitten keksittiin kuvanmukaisia herkkuja tarjolle. Irtokarkkihyllyllä oikein piti pohdiskellä mitkä näyttivät parhaimmilta dynamiiteilta :D. (Kaikkea sitä tuleekin tehtyä...)
- Sipsikulhokin sai teemaan sopivan juhla-asunsa Minecraft-tulosteella.

Niin tai näin, juhlat olivat ihanat!
Kerrankin oltiin kaikki hoidettu hyvissä ajoissa valmiiksi ja muutenkin juhlissa pääsi nauttimaan rauhassa vieraiden kanssa seurustelusta.
Meän tuore 6-vuotiaskin oli ihan onnensa kukkuloilla - ja mikäpä sen tärkeämpää ♥.

Pikkuveli huuteli "poppa, poppa!", kun isoveikka puhalteli kynttilöitään :). Tässä tilanne on juuri ohitse, mutta ihmetys on pienellä edelleen valtava.

Kiitoslahjapussukoita en alkanut kasailemaan pikkuvieraille vaan tällä kertaa mentiin pienin vieraslahjoin. Netistä löytyi hamahelmikuviomalleja näihin kivoihin Minecraft-eläimiin ja miekkoihinkin. Lasten avustuksella näitä sitten kasailtiin yksi iltapäivä - ja ehkä iltakin ;). (Mukavaa puuhaa!)
Kuvioista sai näppärästi tehtyä kaulakoruja ja juhlissa sitten pujotettiin jokaiselle pikkuvieraalle heidän tullessaan teemajuhlaylläri kaulaan ♥.

 Vahingossa ostin muuten pimeässä hohtavia vaaleanpunaisia hamahelmiä, joten miekkoihinkin sitten haettiin pimeässä hohtavat vaaleansiniset helmet. Vahinko osoittautui hyväksi tuuriksi, sillä onhan pimeässä hohtava juttu aina parempi! Heh. Uskoisin, että näistä lahjoista on ollut iloa - ainakin poikapuolisilla lapsilla, joille Minecraft voi muutenkin olla aika kova sana ;).

Näitä synttäreitä juhlittiin siis viikko sitten
- ja tänään juhlittiinkin puolestaan minua=äitiä, lasten mummoja ja isomummoa. Ehkä vapustapääsiäisestä alkanut juhlaherkkuputki vihdoin helpottaa hetkeksi. (O-ou...)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Perhosia ynnä muita


Kevään ensimmäiset perhoset bongattu Lumimäeltä! Ihanaa :D
(Vaikkei kaikki lumet edes ole vielä sulaneet...)
Tai 'ihka eka' bongattiin keskimmäisen kanssa kyllä jo huhtikuun puolella muutama päivä ennen vappua.
Se vuoden ensimmäisen perhosen näkeminen on jotenkin aina yhtä riemastuttava tapahtuma. Siitä aina tietää, että kesä on ihan nurkan takana 
- ja mikäs sen parempaa ;).

Muitakin mukavia luontojuttua olemme saaneet viime aikoina seurailla; suurimpana toki aina joutsenten saapuminen joelle (jo kk sitten), mutta myös kuovien ja uusimpina tulokkaina pihapiirissämme hauskan töyhtöhyyppäpariskunnan seuraaminen. Kuopuskin viihtyy ikkunan vieressä pihalla hyppiviä otuksia katsellen ja suu sekä silmät pyöreinä huutelee "ti-tyy" ja "oh-hoh". Pienen riemua ja ihmetystä on niin mukava katsella.
(Eikä yhtään harakkaa tai muuta ti-tyy:tä saisi jäädä välistä! :D )

Hauskasti sattui tässä muutamia päiviä sitten kun juuri lasten kanssa katselimme suurta räkättiparvea pihalla. Yhtäkkiä nimittäin pyrähti koko rastassakki lentoon kanahaukan heitä hätyytellessä. Eipä ollut meillä ikkunan vieressä katsojilla ja haukalla kuin muutama hassu metri välissä. Ja ihan suoraan silmien edessä. Oli kyllä huikean upea kokemus! Ikinä en ole haukkaa noin lähellä nähnyt livenä/luonnossa.

Eilen ja jälleen tänään bongattiin pihalta myös sepelrastas (onko tuttu?), jota en muista aiemmin nähneeni. Tai en ainakaan tunnistanut (hiukan erilainen on kuin mustarastas). Piti tuo rastaslaji ihan googlettamalla etsiä. Harvinainen laji onkin kyseessä, kun niitäkin on Wikipedian mukaan vain 100-200 paria Suomessa (Lapissa) ja elinympäristönä tunturit sekä vaarat. Muuttoaikoina voi tosin tavata kivikkoisilta alueilta - eli esimerkiksi nyt sitten vaikkapas meän leikkimökin viereiseltä kivikasalta :D.

Ikä se alkaa näemä minuunkin vaikuttaa kun lintujakin jo tähän tapaan tulee seurailtua. Miehelle jo vinkkasinkin (puoliksi leikilläni) sää/eläinhavaintomuistikirjan ostamisesta :D.

Vappu meni meillä kotoillessa ihan oman perheen kesken, kun perinteinen vappuseura (ystäväperhe) sairastui. Simaa saimme juotua ja munkkeja sekä muita herkkuja syötyä kyllä yllin kyllin. (Sehän me kyllä osataan ilman seuraakin :D.)
Toisaalta kotivappu vailla sen kummempaa ohjelmaa oli ihan mukava niinkin ja saimmehan hyvin aikaa käytetyksi keskimmäisen synttärivalmisteluihin.
Toki mies käytti lapsia kaupungilla katsomassa vappupäivänä perinteistä kulkuetta - ja itse puolestaan hyödynsin tuon rauhallisen hetken ja tanssahdin imurin/luudun kanssa kotosalla ;).

Keskimmäisen synttäreitä tosiaan juhlittiin viime sunnuntaina ja koitan saada kuvia tänne blogiinkin teille kemuista nähtäville. Instagramin seuraajat saivatkin viime viikolla hyvän vinkin mihin teemaan se tämä tuore 6-vuotias poikamme oikein päätyikään... :D (Hiukan haastetta mulle, mutta oikein kivat ja kivannäköisetkin juhlat aikaan saatiin lopulta!)


Hiihtoloman aikaan ostamani Annon puinen sieni löysi muuten lopulta paikkansa huonekuusimetsästä eteisestä, josta tämä näkymä siis tuonne meidän "kodinhoitohuoneeseemme" on (josta kuvia siis tällä kertaa perhosjulisteen inspiroimana). Ehkä himpun verran syksyistä, mutta kyllä näitä katselee kesän täällä eteisen puolella :D.

Eipä mulla muuta kuin aurinkoisia kevään jatkoja jokaiselle täällä piipahtavalle!
Kiireitä on koko kuu täynnä, mutta koitan aina väliin tännekin ehtiä.

Haleja jokaiselle!