Pakkaspäivien kuulaus

Hyvää uutta vuotta ja mukavaa tammikuuta - joka tosin onneksi vetelee jo lopultakin(!) viimeisiä päiviään. Jos puhelimen ja tietokoneen kalenterit eivät näyttäisi tälle päivälle merkintää 27. tammikuuta, voisin vannoa, että elämme ehkä jo jotain 49. päivää...

Vuosi on meillä aloitettu monien touhujen parissa. Remppahommiin tartuttiin lähes välittömästi jahka vuodenvaihteen aikaiset yövieraat painoivat oven takanaan kiinni. Haastoin myös itseni käymään koko repertuaarini käsityö(ompelu/virkkaus/maalaus/piirustus/nukkekoti/askartelu/jne.)tarpeistostani lävitse ja järjestämään kaiken yhteen lipastoon (joka toki on melko suuri, mutta kuitenkin). Tehtävä on kuitenkin hiljattain osoittautunut erästä leffaa lainatakseni 'mission impossible':ksi. Hyvästä yrityksestä voin kuitenkin taputtaa itseäni olalle :) ja ovatpahan kamat nyt kuitenkin täysin läpikäyty ja järjestetty. Pari kivaa katseenkestävää säilytysarkkua tai isompaa kannellista laatikkoa kun vain löytäisi jostain, niin homma olisi sillä selvä. Sitä myöten myös yläkerran työhuonekin alkaisi pikkuhiljaa muotoutua mukavaksi, toimivaksi tilaksi.

Pakkasmittari on näyttänyt keskilämpötilana -25°C viimeisen parin viikon ajan, joten päivät ovat pyörineet lähinnä talonlämmityspuuhien ympärillä. Ulkona ei ole isommin viihdytty ja siellä on käytykin oikeastaan vain viemässä roskia, hakemassa postia ja polttopuita (jos autolle ja takaisin -juoksuja ei lasketa). Tammikuisista päivistä on nautittu siis melkolailla ainoastaan sisältä käsin kauniita maisemia ikkunoista ihaillen. Talvipäivien kuulaus tulvii onneksi ihanasti sisään asti, ja pakkaspäivien tunnelma on myös selvästi löytänyt paikkansa sisältä sisustuksessa ja sen sävyissä. Vielä vuorokauden valoisa aika on kuitenkin ainakin täällä Lapissa kovin lyhyt, joten tunnelmavalot ja kynttilät palavat edelleen päivittäin lohtuna viileisiin ja pimeisiin iltoihin.

Tämä kylmä ja pimeä sydäntalven aika tuntuu lähes väistämättä laittavan mielen ahtaalle ja miettimään elämää (ja kaikkea siihen liittyvää) monilta eri suunnilta. Viime syksy oli meillä monesta murheesta täynnä, mutta lisäksi myös yhtä surkeiden sattumusten sarjaa ja siten raskas. Väkisinkin tälle vuodelle toivoisi hiukan keveämpiä harmia ja huolia - ja eritoten kaipaa sellaista sisäistä rauhaa ja voimaa. Onneksi ensi viikon lopulla jo käännetään kalenteri helmikuulle ja alkava kevättalvi tuo tullessaan enemmän aurinkoa ja sitä myöten itselleni myös kaivattua energiaa. Huomaan kaipaavani valoa, ja oma tehokkuuteni tuntuukin olevan hyvin riippuvainen siitä. Kevään varrelle on paljon suunnitelmia, mutta niiden(kin) kanssa edetään pikkuhiljaa, sillä nyt nautitaan elämästä pääasiassa pienimmäisemme tahtiin. Päivän yhteiset hetket - ne jaetut naurut ja ilot - ovat se todellinen arjen kantava voima, josta en voi muuta kuin olla kovin kiitollinen ja onnellinen ♡.

[ Pieni kuvausassistenttini kurottelemassa pöydältä palkintorusinoitaan ;) ]

Ihanaa kuun loppua

& lämpöä pakkaspäiviin!

♥ ♥ ♥

Pakkaspäivänä

Ulkona pakkasukko puhaltelee sen verran, että lämpömittari näyttää yli -20 asteen lukemaa. Vauvaa ei ulkona näillä keleillä voi nukuttaa, joten huijasin pienen vaununkoppaan kylpyhuoneen lattialle uinumaan :D. Saa nähdä meneekö täydestä... Sisällä kun ei noin muuten millään tahtoisi päikkäreitä malttaa nukkua kunnolla.

 Kotia saa lämmittää nyt oikein tosissaan ja kellarissa saa ravata laittamassa puita pannuun. Leivinuuniakin täytyy lämmittää usein ja siellä palaakin tuli vähintään joka toinen päivä. Vilteille riittää myös kysyntää ja niihin onkin ihana itsekin kääriytyä teemukin (- ja vauvankin) kanssa. Uuden, kauniin, torkkupeiton ostin viime viikolla Rustasta (Haaparannalta) edulliseen n.8 euron hintaan. Tosin nyt mietin miksen ostanut kahta... :D

Kovat pakkaspäivät tuovat mukanaan oman etunsa, sillä taivas on silloin lähes pilvetön ja aurinkokin pilkahtaa esillä tovin. Pirtti tulvii näinä päivinä valoa ja kerrankin päätin tarttua kameraan heti (kun se pikkuherrakin juuri lähti sopivasti tuolloin unille). Päivä on onneksi(!) pidentynyt ihan selkeästi, ja se kyllä tuntuu ihan omassakin voinnissa.

Kyllä kevät(talvi) on tervetullut ♡.

On tullut aika

Niin se meni joulu ja joulun aika. Täällä ollaan nautiskeltu rauhallisista päivistä perheen kesken ja ihan kotosallakin ollaan oleskeltu pääasiassa.

Nyt katse on suunnattuna tälle vuoden viimeiselle vuorokaudelle.

Ajatuksena on ottaa tämäkin päivä rennon mukavalla otteella ja lasten ehdoilla; anoppilassa ruokaillaan ja illalla käydään vielä katsomassa naapurikylän jokavuotinen ilotulitusshow.

Tuntuu ihan hassulta olla jälleen siinä tilanteessa, että vuosi on vaihtumassa - vaikka toisaalta se vuoden 2016 kirjoittaminen tuntuukin jo ihan luontevalta.  Mutta nyt ollaan vielä hetki vuodessa 2015, ja on tullut aika kiittää kuluneesta vuodesta, muistella sen iloja ja uusia mahdollisuuksia.

 Ja matkalla koetuista pienistä vastoinkäymisistä on opittu ja haasteet otettu vastaan voitettaviksi.

Vuosi 2015 toi minulle paljon - ja parhainpana asiana: monta uutta ystävyyttä. There are no words to describe how happy I am.

Kiitos te jokainen ihana ♥.

Kiitos myös suuresti teille jokaiselle uskolliselle lukijalleni.

Olen valtavan onnellinen teistä kaikista!

Ihan mielettömiä kommentteja olen saanut lukea vuoden varrella - hymyhuulin.

Toivottavasti jatketaan yhteistä matkaa vielä pitkään ♥.

Vaikka uuden vuoden alun mieltäminen uuden ajan aluksi ei täysin mene oman ajatustapani mukaan, 

suuntaan silti katseeni nyt kohti uutta ja entistä valoisampaa vuotta.

Nöyränä ja hyvin kiitollisena päätän vuoden 2015.

Monia onnellisia hetkiä ensi vuoteen

♥

Elä(i)mistä

Tänään ollaan tehty suursiivousta kotona - tai no mitä nyt imuroitiin, luututtiin ja pyyhittiin pölyjä. Mulle se kuitenkin tuntuu suursiivoukselta, kun harvoin jaksan/ehdin tehdä niitä kaikkia saman päivän sisään ;).

Täytyy myöntää, että niin ihana ja ilahduttava kuin tuo kevätaurinko onkin, niin sen paljastamat talven ajalta siivoukselta laiminlyödyt kohdat tulevat viimeistään nyt esiin. Jaiks! Ja niitähän taas löytyi enkä kaikkia paikkoja saanut tänään todellakaan puhdistettua.

Eteisen sai myös raivata ihan tosissaan. Kaikenlaiset monot ja luistimet ynnä muut erilaisiin talviurheiluihin tarvittavat asusteet ja vaatteet ovat ihan vallanneet eteisemme ja olen ihan pulassa säilytyspaikkojen kanssa. Huoh.

Ei kai se auta kuin jälleen alkaa käymään kaapit (niin eteisessä kuin pirtin puolella) lävitse, jos jostain saisi lisätilaa. (Nämä on niitä heikkoja hetkiä kun miettii olisiko sitten kuitenkin rakennuttanut ihan uuden talon kaikkine toimivine säilytysratkaisuineen yms...)

Keskiviikkona käytiin keskimmäisen kanssa eskariin ilmoittautumassa. Niin se aika rientää.

Jännittävää miten syksyllä meillä onkin jo kaksi ns. koululaista.

Eilen instaan paljastinkin seuraajilleni, että pääsin vihdoin kokeilemaan uusia suksiani - ja ah miten ihana olikaan hiihtää! Toki säällä oli tässä myös hyvinkin suuri merkitys, sillä ilma oli hyvin lämmin ja kaunis - ihan kuin keväällä.

Täytyy sanoa että keskellä siellä metsän hiljaisuudessa yksikseni, kun katselin auringon lämmittämien lumien putoilevan suurten kuusten oksilta ja kuuntelin omaa sydämen pamppailua, niin pitkästä aikaa oli kunnolla sellainen "Minä olen, elän ja hengitän!" -fiilis. Kuulostaa aika kliseiseltä, mutta jos ei ole pitkään aikaan tuollaista kokenut, niin siltä se todella tuntui :D.

Samaan aikaan, kun mie painatin täysillä onneni kukkuloilla metsässä, hiihtivät mieheni ahkio perässä (nuorimmainen kyydissä) ja keskimmäinen joen jäällä kotimme lähellä olevalle laavulle kaakaohetkelle.

Kuvituksena tänään pientä vilautusta hyllystä, jonka raahasin varastosta pirttiin kuopuksen leikkinurkkaukseen.

Rentouttavaa lauantai-iltaa ja reipasta viikonlopun jatkoa!

Me saadaan huomenna ystäväperhe vieraaksemme ja jonkinlaista ulkoilupuuhaa ja ruokailuhommaa voisin alkaa pian suunnittelemaan.

(Huone)kuusimetsässä

Helmikuu - se on täällä!

Mieli alkaa tehdä jo hiukan värejä, mutta vielä täällä tuiskuttelee niin lunta ettei todellinen kevät ole oikeasti lähelläkään. Ystävänpäiväksi viimeistään aion kuitenkin ne hempeät vaaleanpunaiset kaivaa esiin, mutta onhan tuohon vielä kaksi viikkoa aikaa. Juu, minut tuntien se aika menee hujahtaen ja tulee pian kiirus! Heh.

 Olin jo siirtämässä näitä huonekuusiamme, jotka ovat kaikki tähän asti olleet erilleen toisistaan sijoitettuina, pois pirtistä kevätsisustuksen jaloista. Pian kuitenkin huomasin asettelevani niitä pirtin sivupöydälle pieneksi rykelmäksi. Aika hauskan näköinen tämmöinen pieni kuusimetsä sisällä.

Näissä kuvissa hyvin yhdistyy kaikki - niin sävyt kuin materiaalitkin - joista pidän eniten. Ja nimenomaan sisustamisessa. Ei varmaan kenellekään lukijalleni uusi juttu :D. Väliin toisaalta hiukan ihmettelen näitä värimieltymyksiäni, sillä olen kuitenkin enemmän kesä- kuin talvi-ihminen. Toisaalta nyt puhutaankin vain sisustamisesta ;).

 Muissa sisustusblogeissa taidetaan jo painaa ihan täysillä keväänmerkeissä ja -sävyissä. Lupaankin, että nämä ovat viimeiset näin talviset kuvat meidänkin pirtistä. House Doctorin tähdet, niin kauniit kuin ovatkin, joutavat nyt tammikuun jälkeen pois. Ehkä sitten kannan vihdoin nämä kuusenikin eteisen viileyteen ja alan pohtia pirtin kevättunnelmia ihan tosissani.

Mukavaa viikon alkua!

Talvisisustuksen harmoniaa

Valo, vaaleus & harmoniset sävyt.

Siinä ne minun talvisen sisustuksen pääainekset. 

Toki se valo on ei-niin-omissa-käsissä ja siitä iloitaankin aina se hetki päivästä, kun sitä on. :) Onneksi on lunta yllin kyllin pihalla, niin maisemakin lähes häikäisee.

Jos jouluna siis on paljon tavaraa ähkyksi asti niin tammikuussa sitten kevennetään kunnolla. (Monessa mielessä!)

Onkin siis aika ihana aina laittaa joulujutut pois ja kaivaa esille ne kaikista rauhallisimmat sävyt sisustukseen. Puhdistavaa lähes.

Täytyy myöntää, että oma silmä ja mieli lepää juuri näiden värien ympäröimänä parhaiten.

Pieniä selkeästi talvisia juttuja on näkyvillä - vielä ei ihan siis kevään aika meillä.

Enkelinsiivet jakkaran selkänojassa, huonekuuset ja muutama hassu hyasintin ranka, HomeNordista jouluksi haetut House Doctorin harmaat paperitähdet ikkunoissa ja tähtikuvioiset kortistetyynyt sohvalla - siinäpä maltilliset sisustuselementit talven keskelle.

Nyt on hyvä vielä tammikuun mennä näissä sävyissä (ja kuvioissa), mutta varmaan sitten ystävänpäivänä saadaan seuraan hiukan hempeää vaaleanpunaista. Olen huomannutkin, että juuri kyseinen juhlapäivä aloittaa meillä sen kevätkauden.

(Enää muuten alle kuukausi sinnekin!)

♥♥♥

Ihan ei meillä kuitenkaan koko koti - ja pirttikään - ole näin harmoninen ja tavaramäärämaltillinen.

(Lähellekään - harmikseni.) 

Eilen muun muassa raahasin yhden metallihyllyn navetasta ulkovarastostamme sisälle aikomuksena saada lisää lelusäilytystilaa. Kuopuksen leluille ja tavaroille kun sellaista ei missään ole tällä hetkellä.

Tänään sitten hiukan järjestelin pirtin kalustoa (lue: änkesin tavaroita toisaalle pois tieltä) ja sain kuin sainkin yhden osan kuopukselle leikkinurkkaukseksi.

Jotenkin päivällä ihan puristi rintaa tämä tavaramäärä näissä neliöissä, mutta vielä täytyy kestää. (Sitä vinttiä siis odotellessa...)

Onneksi kuitenkin tästä kuvissakin esiintyvästä pirtin huoneosuudesta saa hymysuin nauttia

♥

***

P.S. Ihan mielettömän kiva, että edellinen tiskirättipostaukseni sai monet innostumaan! Hyvä oli "myyntipuheeni" kaiketi ;) 

Kiitos vielä kaikille kivoista kommenteistanne. 

Yhden asian vielä haluan kertoa nyt muutaman päivän kokemuksella tuosta Novitan Bambu-langasta kutomastani rätistämme: se nukkaa hiukan ja selkeä syy on siis tietysti siinä puuvillan suuressa määrässä. Hajuttomuudesta en osaa vielä näin lyhyellä aikavälillä sanoa, mutta varmuudella parhaimman rätin saa kun hakee (esim. varsinaisista lankaliikkeistä) mahdollisimman suuren bambumäärän omaavaa lankaa. (Itse käytin muistaakseni ennen näitä rättejä sellaista, jossa oli 70% ja oli tositosi hyviä!)

Aarrejahdissa

Hienoja ulkoilukelejä on nyt ollut ja pihalla on saanut leikkiä jo monenlaisia talvileikkejä.

 Tällä ulkoilukerralla (muutamia päiviä sitten) meillä oli kuitenkin jotain ihan erilaista tiedossa

- olin nimittäin järjestänyt lapsille yllätyksenä aarteenetsinnäin meidän pihapiirissämme.

Edellisenä iltana olin tehnyt kartat/lappuvihjeet valmiiksi ja aamulla kävin valmistelemassa aarrejahdin pihalle lasten puuhaillessa sisällä omiansa.

(Koko ajan ulkona ollessani jännäsin, että varmasti ovat minut ulkoa pomppimasta bonganneet, mutta eivät lopulta olleet edes huomanneet minun olleen missään. Huih.)

Ensimmäisenä aarteena löytyi leppoisan oloinen karhu leikkimökin takaa pihlajien luota pötköttelemästä

kuopuksen nimilappu kaulassaan. Mesikämmenen luota löytyi myös uusi kartta seuraavan paikan luo.

Olihan tuota parivaljakkoa muuten hauska seurata kun ryntäilivät vauhdilla paikoista toisiin :D

Pienin jahtiin osallistuja matkasi puolestaan turvallisesti isänsä reppuselässä.

Muutaman paikan ja uuden vihjeen jälkeen alettiin ehkä vihdoin lähestymään seuraavaa aarretta...

ja niin tapahtuikin!

Hassu hirvi oli hypännyt puuhun lepuuttelemaan jalkojaan saunamökin taakse - tällä kertaa keskimmäisen nimi kaulassaan.

Hirvi sai heti kyytiä hellävaraisen ja hyväntahtoisen lumipesun päästessään uuden omistajansa käsiin.

Uuden vihjeen kera löytyi tietysti tämäkin metsäneläin, joten jahti jatkui vielä tovin...

Lopulta löytyi esikoisellekin vielä oma lemmikki - suloinen pikku-bambi ♥

(Joka muuten sai aika pikaisesti vaaleanpunaisen rusetin korvaansa sisälle päästyämme - - ja tilauksen omasta hameesta...)

Ja niin oli koko iloinen aarrejahtiporukka ja suloiset "löytöeläimet" vihdoin yhdellä koolla

♥♥♥

Tämä aarrejahti ei tullut minulla ihan extempore keksittyä, vaan olin ostanut jo syksyllä hyvissä ajoin suloiset eläinpehmot Ikeasta valmiiksi alunperin joulua varten. Joulun lähestyessä tajusin kuitenkin, että pukilta on tulossa takuulla ihan tarpeeksi monenmoista lahjaa, joten eihän näitä itse ostamiamme tarvitsisi juuri jouluna välttämättä antaa.

Ja niin keksin lopulta tämän aarrejahtijutun, jota kautta uusista leluista voisi iloita taas eri tavalla.

Olisihan ennen joulua voinut vielä järjestää vaikka tontun aarrepolun tms., mutta mielestäni tämä uuden vuoden aarteenetsintä oli ideana hauskempi. Joulukuu kun on muutenkin täynnä aina monenmoista muuta kivaa juttua (joulukalenterit yms. joulujutut).

Miksikään perinteeksi tämä ei varmastikaan ole muodostumassa, vaikka erityisen kiva tapahan tämä tällainenkin on viettää perheen yhteistä aikaa ja vieläpä ulkoilla samalla :)

(Meille sattuikin tuolloin hieno muutaman pakkasasteen ulkoilusää, joten säästyivät eläinparatkin kastumiselta / etsijät paleltumiselta. Tänään täällä meillä Torniossa mittari näyttää nimittäin -20. Hrrrr.)

Lapset ovat kovasti pitäneet näistä eläimistä - eikä yhtään ihme!

Nämä Ikean suuret pehmolelut kun ovat hyvällä tavalla hiukan täytevajaita (hauska sana), joten niitä on helppo halailla ja sopivat ihanasti sänkyyn mukavaksi unileluksi/tyynyksi.

Olihan meillä vain kivaa jahtimme kanssa! Tämä oli jotain erilaista ja yllättävää ulkoilua; piristystä pitkän tammikuun keskelle.

Mukavia ulkoiluhetkiä & mitä mainiointa sunnuntain jatkoa!