Pakkaspäivien kuulaus

Hyvää uutta vuotta ja mukavaa tammikuuta - joka tosin onneksi vetelee jo lopultakin(!) viimeisiä päiviään. Jos puhelimen ja tietokoneen kalenterit eivät näyttäisi tälle päivälle merkintää 27. tammikuuta, voisin vannoa, että elämme ehkä jo jotain 49. päivää...

Vuosi on meillä aloitettu monien touhujen parissa. Remppahommiin tartuttiin lähes välittömästi jahka vuodenvaihteen aikaiset yövieraat painoivat oven takanaan kiinni. Haastoin myös itseni käymään koko repertuaarini käsityö(ompelu/virkkaus/maalaus/piirustus/nukkekoti/askartelu/jne.)tarpeistostani lävitse ja järjestämään kaiken yhteen lipastoon (joka toki on melko suuri, mutta kuitenkin). Tehtävä on kuitenkin hiljattain osoittautunut erästä leffaa lainatakseni 'mission impossible':ksi. Hyvästä yrityksestä voin kuitenkin taputtaa itseäni olalle :) ja ovatpahan kamat nyt kuitenkin täysin läpikäyty ja järjestetty. Pari kivaa katseenkestävää säilytysarkkua tai isompaa kannellista laatikkoa kun vain löytäisi jostain, niin homma olisi sillä selvä. Sitä myöten myös yläkerran työhuonekin alkaisi pikkuhiljaa muotoutua mukavaksi, toimivaksi tilaksi.

Pakkasmittari on näyttänyt keskilämpötilana -25°C viimeisen parin viikon ajan, joten päivät ovat pyörineet lähinnä talonlämmityspuuhien ympärillä. Ulkona ei ole isommin viihdytty ja siellä on käytykin oikeastaan vain viemässä roskia, hakemassa postia ja polttopuita (jos autolle ja takaisin -juoksuja ei lasketa). Tammikuisista päivistä on nautittu siis melkolailla ainoastaan sisältä käsin kauniita maisemia ikkunoista ihaillen. Talvipäivien kuulaus tulvii onneksi ihanasti sisään asti, ja pakkaspäivien tunnelma on myös selvästi löytänyt paikkansa sisältä sisustuksessa ja sen sävyissä. Vielä vuorokauden valoisa aika on kuitenkin ainakin täällä Lapissa kovin lyhyt, joten tunnelmavalot ja kynttilät palavat edelleen päivittäin lohtuna viileisiin ja pimeisiin iltoihin.

Tämä kylmä ja pimeä sydäntalven aika tuntuu lähes väistämättä laittavan mielen ahtaalle ja miettimään elämää (ja kaikkea siihen liittyvää) monilta eri suunnilta. Viime syksy oli meillä monesta murheesta täynnä, mutta lisäksi myös yhtä surkeiden sattumusten sarjaa ja siten raskas. Väkisinkin tälle vuodelle toivoisi hiukan keveämpiä harmia ja huolia - ja eritoten kaipaa sellaista sisäistä rauhaa ja voimaa. Onneksi ensi viikon lopulla jo käännetään kalenteri helmikuulle ja alkava kevättalvi tuo tullessaan enemmän aurinkoa ja sitä myöten itselleni myös kaivattua energiaa. Huomaan kaipaavani valoa, ja oma tehokkuuteni tuntuukin olevan hyvin riippuvainen siitä. Kevään varrelle on paljon suunnitelmia, mutta niiden(kin) kanssa edetään pikkuhiljaa, sillä nyt nautitaan elämästä pääasiassa pienimmäisemme tahtiin. Päivän yhteiset hetket - ne jaetut naurut ja ilot - ovat se todellinen arjen kantava voima, josta en voi muuta kuin olla kovin kiitollinen ja onnellinen ♡.

[ Pieni kuvausassistenttini kurottelemassa pöydältä palkintorusinoitaan ;) ]

Ihanaa kuun loppua

& lämpöä pakkaspäiviin!

♥ ♥ ♥