keskiviikko 14. toukokuuta 2014

From Italy via Poland

 

Ihana on ollut lukea monien blogeista miten äitienpäivät alkoivat ja sujuivat.
Kiitos myös jokaiselle minuakin onnitelleelle ♥

Meillä äitienpäiväaamu alkaa yleensä sillä, että kun avaan silmäni, kaksi tapittavaa silmäparia näkyy ihan kasvojeni edessä. Ja välittömästi silmien raottamisen jälkeen kuuluu kysymykset "Joko äiti heräät?" "Joko saa antaa lahjan?" Hiukan kärsimätöntä porukkaa täällä, heh.
Hienosti tosin ovat kyllä jaksaneet odottaa itse äitienpäivää, jolloin lahjat kuuluukin vasta antaa. Kerholainenkin ilmoitti viime torstain kerhosta tullessaan reippaalla äänellä, että "äiti nyt on minun repussa tuo äitin syntymäpäiväsalaisuus, isän pitää ottaa se" - toki korjasin, että ilmeisesti tarkoitti äitienpäiväjuttuja(?) :D No siihen toinen sitten välittömästi jatkaakin, että "monta yötä on tuohon äitienpäivään äiti?" Ja samassa herra vastaakin itse, ennen kuin ehdin edes laskemaan, "Kolme yötä siihen on. Kerhon täti kertoi." Ilmeisesti kerhossa siis olikin ollut hyvinkin puhetta siitä, ettei lahjaa voinut heti kotiin mennessään antaa :D - toki siitä lahjan olemassaolosta kuitenkin äidille täytyi ilmoittaa... ♥


Ihanan tähtineuleen tilasin monday TO sunday HOME -blogin kautta.
Oli onni, että sain omani, sillä ensimmäinen satsi näitä myytiin ihan nenäni edestä ja tästä toisesta vaatetilauksesta sain sitten onneksi omani.
Oli kiva saada postia ihan Varsovasta saakka :D
(Tuntuu erityisemmältä paikalta kuin Kiina... mitä tulee siis ebay-ostoksiini. Heh.)


Mutta enpäs ole ainoa vaatepostia saanut, sillä nämä tosi mieluisat ihanuudet saapuivat Libero-kerholta 
(pisteillä ilmaiseksi) kuopuksellemme sopivasti kesäksi Jotain hyötyäkin siis on kun niitä vaippoja saa aina ostaa ;)


★ ★ ★

Palatakseni vielä äitienpäivään, niin kerrottakoon, että oli oikeinkin mukava lukea useampien bloggarien ajatuksia omasta äitiydestään. Ajattelin, että voisin itsekin hiukan mammalomalaisena yhdestä äitiyteen liittyvästä asiasta kirjoittaa tähän loppuun.

Tovi sitten minut hieman kyseenalaistettiin eräässä keskustelussa (joka koski työuraa yms.)
kun totesin, että ehkäpä olen juuri nyt unelma-ammatissani / unelmaurallani - kotiäitinä siis.
Jäin miettimään tämän pienen keskustelun jälkeen, että onko näin - ja näin todellakin on(!) Minulle on ollut jo hyvin nuoresta asti selvää, että tahdon lapsia - olen totisesti aina halunnut olla äiti jollekin. Olen aina haaveillut omasta perheestä ja halunnut perheen. Leikkimökin kotileikitkin olivat lapsuudessa niitä parhaita (joita taisin harrastaa vielä yläasteikäisenäkin nuorempien sisarteni ja heidän kavereidensa kanssa, vaikka tuskin kukaan omanikäisistä ystävistäni teki enää samaa..). Minusta vain leikki tuntui hyvältä, ja se oli itselleni luontevaa. Minulla on aina ollut vahva hoivavietti ;)

Se on totta, että viihdyn lasten kanssa kotona. Jo horoskooppimerkkini (rapu) kertoo, että olen koti-ihminen; kotia rakastava ja siellä erinomaisesti viihtyvä. Tämä pätee itseeni oikeinkin hyvin. Olen melkoisen tyypillinen rapu-ihminen.

Olen ehdottomasti niitä naisia, jotka eivät ole kokonaisia ilman lapsia. 
Löysin itseni ja tunsin itseni täydelliseksi vasta sen jälkeen kun sain ensimmäiseni.
Toki unelma-ammatteja minulla on muitakin ja varmastikin vielä tulen palaamaan työelämään - kotiäitiydestä kun ei makseta sitä palkkaakaan yhtään.
Yhden unelman olen kuitenkin saanut toteutumaan, ja se on tämä äitiys.
Ja tällä hetkellä koen olevanikin unelma-ammatissani unelmauralla - ja miksei näin voisi ollakin? :)
Toki nyt vielä olen äitiyslomalainen ja ihan ns. oikeutetusti töissä kotona.
(Ja tästähän maksetaankin vielä toistaiseksi, heh.)
Sitä en tietystikään kiellä etteikö muutkin asiat kiinnostaisi. Unelmoida kun voi niin monesta ja elämäkin kun on niin täynnä erilaisia valintoja.
Ihan varmasti kun lapset kasvavat (lähinnä kuopus kasvaa hiukan isommaksi) niin mietin jälleen muitakin työjuttuja. Aika näyttää ;)
Mutta nyt on näin - ja näin on hyvä nyt.

{ Pahvilaatikkojengi! Kahden vanhimman paras leikkipaikka ollut tämä lååda nyt parina päivänä... }
    
Niin kovin kiitollinen & ylpeä tästä työstä olen!
Minulle tämän uran luominen on ollut tärkeintä maailmassa.

26 kommenttia:

  1. Voi miten ihanat lapset sinulla on! Ja hirmuisen kiva blogi, palaan vierailulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Laura! Ja olet totisesti oikein lämpimästi tervetullut uudelleenkin ♥

      Poista
  2. Ihanan blogin löysin minäkin :) Hauska tuo vika kuva! Ei ne leikkikalut tarvi kummosia olla, sen oon itekkin monesti todennut :)
    Tervetuloa kurkkaamaan mun blogiini: talotarinoi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Sinullekin oikein lämpöiset tervetulotoivotukset ♥♥ Ja totisesti: pahvilaatikosta on moneen!! :D Melkein taitaa just tulla parhaimmat leikit omalla mielikuvituksella.
      Ja kiitos kutsusta. Täytyy ehdottomasti tulla kurkkimaan :)

      Poista
  3. Kaunis neule ja mainio toi viimeinen kuva.
    Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neule on kyllä ihan lempparini tällä hetkellä ♥ Isommat muksut olivat niin onnellisia kun raskin pikkuveljenkin heille sinne hetkeksi kaveriksi antaa :D

      Poista
  4. Tosi kaunis tuo tähtipaita. Sopii sulle hyvin. Ja ihanaa äitienpäiväfiilistelyä. Täälläkääm ei meinannut poika pysyä pöksyissään kun olisi pitänyt lahja antaa heti viikolla jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saga! Tykkään kovin puserosta itsekin. Ihan lemppari nyt!
      Lapset eivät millään malttaisi odottaa oikeaa päivää. Reppanat! Kyllähän mekin tosiaan laskettiin joka päivä monta yötä VIELÄ on jäljellä :D

      Poista
  5. Upea neule! Ihastelin samoja neuleita monday to sunday -blogissa, mut tilaamatta jäi, saamaton kun olin. Tuo väritys olikin niistä mielestäni kaunein.
    Voi miten soma viimeinen kuva<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neule on niiiin ♥! Itse taas muka yritin kerrankin olla nopea ja silti jäin ekasta erästä näppejäni nuolemaan, voih - mutta onneksi sain loppujen lopuksi omani :D
      Ja kiitos! Lapset niin nauttivat istuessaan siellä låådassa, heh :D

      Poista
  6. No nyt oli jo "pakko" tulla jättämään kommentti. Sinun poika ja minun tyttö käyvät samaa kerhoa ja viime torstaina kerhosta haettaessa neiti ilmoitti, että repusta löytyy äitienpäivälahja. Mie kerroin ettei lahjaa saa vielä avata vaan vasta äitienpäivänä. Neiti kolme vee tuumaa hetken perästä, että se arvoitus on tyynylakana! :D Ihana lahja oli ja kuinka piika oli onnessaan itse tehdystä lahjasta. <3

    Mukavan näköinen tuo neule, mie niin tykkään tähistä. Ja blogisi on myös ihastuttava, luen sitä viikoittain. Turhan harvoin vain kommentoin..


    Terkuin,
    Kirsi kylän toiselta reunalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtis "pakko"! :D Ihan huippua kuulla Sinusta(kin)! Olen niin mielissäni, kun täällä vierailee joku paikallinen uusi tuttavuus, hih! ♥
      Ja ihana tuo teidän piika! Huippu tuo "tyynylakana" ;) Itse sain kauppakassin - tai oikeastaan kaksikin, kun tyttö teki myös eskarissa omansa. (Käyttöön ovat tulleet jo molemmat ihanuudet!) Lapset ovat aina niin tohkeissaan omista tekemisistään etteivät millään malttais odottaa. Täytyy kyllä myöntää, että joskus kun on ihan huippu lahja jollekin annettavana, niin tuntuuhan se odottelu pitkältä näin aikuisenakin :D

      Neule on kyllä tosi mieluinen! Tähdet ne tuntuu jostain syystä lisääntyvän meilläkin... ;)
      Ja kiitos vielä kauniista sanoistasi blogiani kohtaan ♥ Nyt vain rohkeammin kommentoimaan jatkossa, hih. On niin mukava täällä keskustella teidän kaikkien kanssa.

      P.S. Jos joskus minuun törmäät, niin nykäisehän hihasta :D En yhtään liikaa ihmisiä tunne täältä käsin ♥

      Poista
  7. Ihanat uutukaiset vaatteet olette kuopuksen kanssa saaneet! Samoissa sävyissä, tottakai :)

    Oi, muistan kyllä hyvin tuon lasten malttamattomuuden noiden lahjojen kanssa :) ja jonkun kerran tuli kyllä pienestä suusta lahja julki jo ennen varsinaista juhlapäivää.

    Ymmärrän hyvin tuon uravalintasi, etenkin just sinun kohdallasi voi sanoa että olet takuulla unelma-ammatissasi <3
    Kuten varsin hyvin tiedät, niin meillä on kotona kasvamassa yksi samanhenkinen neitokainen joka on jo suunnitellut tulevien lasten nimiäkin... :) Eihän sitä toki koskaan voi tietää, miten se elämä kuljettaa, mutta unelmia pitää olla! sitäpaitsi, kyllähän sinne "oikeaan" työelämään ehtii myöhemminkin.

    Ihanat laatikkolapset teillä siellä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos! Sopivasti minun makuun olikin väreiltään myös nuo Liberon vaatteet - eikä aina jotain kirjavia juttuja... ;)

      Juu, joskus on meilläkin jompikumpi etukäteen mennyt paljastamaan... ♥ Mutta onhan se silti yllätys kun ei ole vielä nähnyt :)

      Uravalinta toki on tällä hetkellä tämä, ehkä myöhemmin jälleen joku toinen :D Unelma-ammatti tämä kaiketi tulee olemaan aina - vaikka voikohan tätä ammatiksi sanoa kun ei tähän ole koulua/todistustakaan?! Ja neiti K:hon totisesti voin hyvin samaistua ♥
      Ja juu, se "oikea" työelämä varmasti odottaa. Kyllähän tässä on vielä reilut puolet tähän asti eletystä elämästä töitä tehtävänä jäljellä. (Hui, mutta totta se vain on!) (Ja sitä eläkeikääkin kun vain koitetaan nostaa...)

      Laatikkojengi lähettää terkkuja!! ;) ♥♥♥

      Poista
  8. Tuo on kyllä kaunis neule <3

    Kivasti olit kirjoittanut uravalinnastasi/äitiydestä. Itselle on myös aina ollut selvää että haluan lapsia. Haluan kuitenkin elämälläni muutakin kuin kotona pyörimistä, joten työ on myös tärkeää. Lasten ollessa pieniä minulla ei ollut aikaa edes kunnolla pysähtyä kotiäitiyteen. Kunpa vielä yhden edes saisin niin sitten voisin sitäkin vielä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Marru, kiitos!! :)

      Näinhän se on, että varmasti aika aikaansa kutakin. Nyt on hyvä näin, eikä kiirus kuitenkaan ole. (Aika kyllä kuluu kolmen pienen kanssa, heh.) Työvuosia on vielä reilusti edessäpäin ;) Ja tosihan on, että toisen ja kolmannen välillä kävinkin töissä kun tuntui, että tarvin jotain uusia juttuja/haasteita.

      Toivottavasti se kolmas teille(kin) vielä suodaan ♥ ♥ ♥

      Poista
  9. Ihana tuo neule, mieki meinasin tuollaisen tilailla Päiviltä, mutten sitten saanut aikaiseksikaan!
    Kivat kuvat, varsinkin viimeinen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi Sari! :D Jos jää mietityttämään niin kannattaahan siltä Päiviltä kysäistä josko vielä saisi tilattua... Kysyntää tuntuis vielä olevan ;)
      Ja kiitos! Vika kuva pistää kyllä hymyn huulille ♥

      Poista
  10. Voi miten ihana postaus, kuinka kauniisti kirjoititkaan!! <3 Mä kuulun myös niihin, jotka nauttii kotiäitiydestä! Työelämään ei ole ollut minkäänlaista kaipuuta, mä niin nautin olla kotona! Ehtii niitä palkkatöitä tekemään vielä ihan liiaksikin asti. Mutta sen olen todennut, että kolme lasta riittää meille. Nyt tuntuu, et perhe on kasassa, enkä jaksaisi enää raskauksia. Mulla on ollut kaksi viimeistä raskautta tosi vaikeita. Molemmissa ollut ennenaikaisen synnytyksen uhka ja olen joutunut olemaan vuodelevossa. Se on henkisesti raskasta, ja fyysinenkin kunto pääsee laskemaan rajusti..

    Nautitaan kotiäitiydestä, se on etuoikeus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! Kotiäitiys on kyllä mahtavaa, kun siitä osaa nauttia! ♥
      Ja niin voin uskoa tuon mitä kerroit! Usein juuri varmasti tuo henkinen jaksaminen on varmasti raskainta, huh! Itse voin kyllä olla niin onnellinen, että raskaudet ovat sujuneet niin mahdotoman hyvin - kuten synnytyksetkin. Pahinta minun raskauksissani on ollut alun pahoinvointi ja lopun närästys (johon onneksi on nykyään hyvät lääkkeet helpottamaan!). Eli helpolla olen kyllä päässyt sinuun verrattuna. Ja onneksi kuitenkin kaikki teilläkin on mennyt lopulta hyvin, vaikka se onkin varmasti paljon voimia kysynyt.
      Haleja!!! ♥♥

      Poista
    2. Kiitos ihanasta vastauksestasi, arvostan sitä suuresti että jaksat kommentoida ajatuksella! <3 Onneksi kaikki on tosiaan mennyt lopulta hyvin, mutta se huoli matkan varrella on ollut todella suuri. Olen joutunut olemaan erikoissyynissäkin kohdun rakennevian vuoksi, se on aiheuttanut vauvojen pienikokoisuutta (esikoinen syntyi melkein täysaikaisena 2170 g). Jotkut pääsee helpommalla, jotkut vaikeamman kautta. Mä oon kiitollinen siitä, että meillä on nyt kolme tervettä lasta (esikoisellakaan ei ole merkkejä keskoisuudesta), on paljon niitä perheitä, joilla asiat on toisin. Haleja takaisin, olet ihana!! <3

      Poista
  11. Kauniisti kirjoitit äitiydestä! Se on aina vähän inhottavaa, kun omia valintojaan joutuu perustelemaan, koska se toinen osapuoli ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä sinun näkökulmaasi. Sitten välillä tuntuu, kuin selittäisi kuuroille korville..

    (Muuten tuolla teidän kuopuksella on usein samanlainen pöllämystynyt ilme kuin meidän nöpöllä! :D Silmät suurina ja suu vähän auki!) On ne vaan niin söpöjä ja kultaisia.. Sängystä kuuluu pieni vaimea hengityksen tahtiin kulkeva ääni, sydän meinaa sulaa.. Voi kun nämä muistaisi aina!

    p.s. meillä on tuon kokoinen pahvilaatikko ollut majana kuukauden päivät, ja alan pikkuhiljaa kyllästyä siihen.. Näissä 80 neliössä se on vähän turhan suuri! :D Se on maalattu, koristeltu, leikelty ikkunat jne.. Mutta toisaalta hyvää ajanvietettä se on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Ja juu, toki sitä ihmetellään, jos ei itse ole samanhenkinen :) Ja enhän mie nyt ihan voi itseäni pelkäksi kotiäidiksi sanoa, kun olen töissäkin välissä käynyt, mutta unelmaura se kotiäitiys kuitenkin varmasti minulle on ♥ - jatkan tätä kotona olemista taikka en :D

      Pöllämystyneitä nämä pikkumurut kyllä ovat! :D Vissin sitä ihmetellään tätä maailmaa niin kovin ♥ Ja tuo on niin tosi, että kunpa voisi myöhemmin palata näihin vauvahetkiin! Olen yrittänyt videoidakin ihan jotain perusolemista, jotta saisi edes palan talteen näitä hetkiä, hih :D

      Pahvilaatikko rulettaa kyllä! Meillä ovat leikelleet ja teippailleet. Leikkineet piilosta, merirosvolaivaa ja avaruusalusta. Ja varmaan niin paljon monia muita asioita, mutta ovat vain itseltäni jääneet huomaamatta ;) Ei lapsi tarvi kuin pahvilaatikon ja hiukan mielikuvitusta niin johan aika kuluu ♥

      Poista
  12. Kaunis sinä <3 Tuo neule on niin ihana, tykkään omastakin tosi tosi paljon!
    ihana kuulla, että viihdyt kotona, se on niin tärkeää. Itsekin viihdyin ja olisin halunnut olla pidempään kotona, mutta harmi kun noin tärkeästä työstä ei makseta kunnolla. Nyt on pakko tehdä töitä...
    Sulla on kyllä yli suloiset pikkuiset, voisin kuvitella, että meidän lapset tulis hyvin toimeen ja äidit kans :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana! ♥
      Kotona kyllä viihtyy - toki varmasti ei välttämättä loputtomuuteen. Lapset kun kasvavat taas hiukan niin varmasti alkaa taas mieli tehdä jotain muutakin kuin kotiseiniä katsella, heh.
      Ja niin totta tuo, että rahahan se varmasti niin monen tilanteen ratkaisee. Itse varmasti olen nyt vuoden-pari kotosalla ja katson mille sitä sitten taas alkaisi ;) Kotihoidontuen päätyttyä on pakko varmasti viimeistään jotain kekkasta.

      Ja voih! Mulla ihan sydämessä läikähti kun luin viimeisen virkkeesi ♥♥ Voi miksi asutaan toisistamme niin kaukana, voi miksi? ;) Olen itsekin usein miettinyt, että sovittais varmasti perheinä niin hyvin toisillemme! Hehe.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi jo etukäteen! Se on erittäin tervetullut ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.