Fantastic Plastic

Täällä ollaan jälleen. Blogitaukoa on ihan huomaamatta tullut useampi päivä. Niin tämä aika menee.

Valaistuneet päivät ovat antaneet mukavasti lisäenergiaa, ja tämä rouva on käyttänyt sen kodin kaappien järjestelyyn ja ylimääräisen kaman karsimiseen.

(Hyvää inspiraatiota tavaran hävitykseen saa aika hyvin noista himohamstrausohjelmista, joita telkusta tulee monelta kanavalta.)

Ihan kaikkeen ei ole riittänyt sitä aikaa ja intoa kuiten mullakaan;

pyykit ovat saaneet kuivua useamman päivän ihan rauhassa ja imurikin on pyörinyt jaloissa ja edennyt suunnilleen päivävauhtia huoneesta toiseen - pian alkaneekin jo siis uusi kierros...

Kodin järjestelyssä lasten pikkulegot saivat myös paremman säilytysratkaisunsa.

(Valkoisen ja ison harmaan laatikon tilasin Stockmannilta joulun alla, kun siellä oli ilmaiset toimituskulut. Sininen ja punainen on puolestaan ostettu useampi vuosi sitten Cittarin poistokorista parin euron hintaan.)
Suuret legopalikat ovat mielestäni hauskoja ja kivannäköisiä, vaikka hintavia ja muovisia ovatkin...
Lastenhuoneessa saa vähän revitelläkin ;)

Vaikka muoviset jutut/lelut eivät ole hirmuisesti muuten mieleen,
niin legot ovat kyllä meidänkin perheen suosikkeja!

Pojalla on peruspikkulegoja (City yms.) ja tytöllä Friendsejä - kuinkas muutenkaan.

Mitään isompaa kunnon rakennusta meillä ei vielä olekaan ja lasten kanssa ollaankin yhdessä kuolattu tätä(!)

Hinta vain on melko suolainen...

Helmikuussa noita luulisi löytyvän Suomenkin kauppojen hyllyiltä. (Mm. täältä voi lukea aiheesta suomeksi lisää.)

Simpsonien talosta haaveilun keskellä rakennettiin lohdutukseksi lasten kanssa peruspalikoista kahvila legoukkeleille ja -eläimille :)

***

P.S. Mikä tässä Bloggerissa on vikana kun kuvat on ihan sumeita?! :( Muistelen lukeneeni, että monella muilla samoja ongelmia... Ikävää tämmöinen.

Talvista tunnelmaa

Olen koonnut eteisen kenkälipaston päälle silmiäni hivelevän talvisen asetelman.

Jotenkin se on niin kauniin harmoninen. Tavarat ja värit - sulassa sovussa.

Aina ohikulkiessani tekee mieli pysähtyä ja hetki vain olla.

Siltä talvikin minusta tuntuu - parhaimmillaan.

Kolme sanaa:

rauha, hiljaisuus & harmonia.

Nautitaan talvesta!

Talvisella piharetkellä suloisessa seurassa

Neidillä oli vaikeuksia valita kuka nukeista (alunperinhän meillä on asustanut parisen vuotta Tähkäpää ja Pocahontas, mutta Joulupukki toi vielä Meridan ja uusimman Disneyn Frozen-prinsessasadun Elsan meille) lähtee äidin kuvausmalliksi piharetkelle. Pocahontasta ei kuulema missään nimessä saanut ottaa, kun oli sen verran tukka takussa...

Onneksi valitsimme kaverikseni lopulta Tähkäpään, sillä neitokaisemme alkoi hiukan dissaamaan vanhempia nukkejaan, kun uudet nuket jouluaattona saapuivat. Kerrankin löysin Pocahontaksen ja Tähkäpään sängyn alta alasti sinne hylättyinä. Ovat kuulema rumia takkutukkia. Että sillä tavalla. Huh.

[Tämä lumisade-efektillinen kuva tuli mulle puhelimeen(!) Googlelta kun tätä postausta kirjoittelin. Ihme maailma!!]

Tähkäpäältä saatiin selvitettyä (ainakin ne pahimmat) takut ja Pocahontas odottelee kiltisti omaa kampaajavuoroaan seuraavaksi. Ehkä pitäisi ottaa vihdoin asiaksi se paljon puhuttu huuhteluainekäsittely, jota käytetään näiden nukkejen ja barbienkin hiusten selvittelyssä/parantelussa.

 

[Kauniisti muuten sopii Tähkiksen silmien väri kuuseen.]

Näitä nukkeja taitaa löytyä varmaan vähintään jo joka toisesta lapsiperheestä :D

Mutta onkos ihme? Lumonnuthan nämä on sekä lapset että äidit.

Eikä täällä meilläkään asustele siis kuin vain yksi leikki-ikäinen tyttö, eikä hänkään toki ihan näin montaa Disney-nukkea tarvitsisi... mutta äidinhän äidinkin keräilyharrastus tämä on :)

Kunpa vain olisi rahaa ja sitä tilaa kerätä kaikki pikkuprinsessat johonkin vitriiniin - hih!

 

Vaatteet olen tehnyt reilu vuosi sitten Tilda-nuken vaatteiden kaavoja isontamalla sopivan kokoisiksi. Kaulahuivin neuloin ja kukan pipoon virkkasin myös itse.

(Koiramme pentuajalta lähes käyttämättömiksi jääneet säärystimet sopivatkin näille neideille hyvin! Koska koiralla on jalkoja neljä, riitti söpösiä säärystimiä siis kahdelle nukelle.)

Neitimme harmiksi näitä ulkovaatteita on vain yhdet, joten siinäpä haastetta tälle äidille väkertää muillekin nukkeprinsessoille omansa :)

Vaikka äkkiähän nämä syntyvät. Tarvitsee vain kipaista kangaskaupasta lisää kangasmateriaalia.

Tein vaatteet fleecestä syystä että "vähän niin kuin sieltä mistä aita on matalin": fleece kun ei purkaannu, joten reunat voi jättää viimeistelemättä. Hehee.

 

Yksi poikanukkekin on jo muuten markkinoilla - nimittäin juuri tämän uuden Frozen-elokuvan Kristoff.

Jos miespuolisia suloisuuksia tulee Disneyltä lisää, luulenpa, että pojatkin meillä saavat vielä omat nukkensa jonain päivänä :D

(Kyseisen elokuvan kävimme lasten kanssa katsomassa heti joulukuussa. Ja olihan se IHANA! Vaikka mie itkinkin varmaan puolet leffan kestosta :D Tosi surullinenhan se oli, mutta onneksi elokuva oli maustettu myös loistavalla huumorilla - pääasiassa hullunkurisen Olaf-lumiukon toimesta.)

[Tänään Torniossa. Luntahan on täällä ollut lähes koko talven - tosin hyvin vaihtelevin määrin.
Melkoisen märät loskakelit täällä kuitenkin nyt on olleet. Loppuviikosta pakkanen sitten alkaakin paukkua oikein kunnolla!]

Lopuksi:

kiitos jokaiselle ihanalle kommenteistanne edelliseen postaukseen! :)

Olen jokaisesta sanastanne kovin kiitollinen.

Kommentithan ovat blogin suola ja niitä on aina mukava saada.

Ne todella piristävät ja kannustavat jatkamaan :D

Vauvanhoitotila

Vauvanhoitotila sijaitsee meillä tosiaan makuuhuoneessamme. Meille sopivin ratkaisu näin.

Hoitopöydälle ja lipastolle oli kuin tehty tila juuri tähän kohtaan, ja vessakin on ihan kulman takana pyllynpesulle.

Mieheni teki puusta jo esikoisemme vauva-ajan hoitoa varten (eli yli kuusi vuotta sitten) mittatilaustyönä Ikean Hemnes-lipaston päälle hoitotason (jonka mie sitten maalasin valkoiseksi). Hyvin taso on kyllä palvellut ja olen siihen erityisen tyytyväinen edelleen. Se on mielestäni juuri sopivan kokoinen; päälle saa hoitoalustan, harsoja, vaipat ja muut tarvikkeet sekä vielä jää tilaa laatikosta valmiiksi esille nostetulle vaatekerralle.

 Perhostaulu on kirpparilöytö (parin vuoden takaa) hintaan 0,50e.

Tähtikehyksiin on laitettu isosisarusten ultrakuvat muistoksi. Jostain pitäisi löytää kolmas=oma myös kuopuksemme vastaavalle kuvalle.

 

Iiiiiiiihana bambivetolelu on ostos viime kesäkuiselta Tanskan reissultamme mieheni kanssa.

Kävin suloisuutta parikin kertaa tervehtimässä Kööpenhaminassa sijaitsevan Illum-kauppakeskuksen lahjatavaraosastolla, kunnes sen sitten viimeisenä reissupäivänä kävin ostamassa mukaamme Suomeen.

Toki tuolloin olin vasta siinä 20. raskausviikon tietämillä, mutta jotenkin vain tuntui mukavalta ostaa syksyllä saapuvalle pikkuisellekin jotain erityistä ihanalta reissultamme.

Pikkuisemme sängyn koriosa on ollut aikoinaan lastenvaunujen koppa. Tässä sängyssä ovat kaikki lapsemme nukkuneet ensimmäiset neljä kuukautta - ja olenpas itsekin siinä aikoinani pötkötellyt ♥ 

Kun esikoisemme (minun vanhempieni ensimmäinen lastenlapsi) syntyi, tekivät mieheni ja isäni yhteistyössä uudet jalat tähän sänkyyn. Rullat/pyörät jaloissa helpottavat sängyn siirtoa ja voihan niiden avulla pikkuista hiukan tuuditellakin.

(Alemman kuvan kannellinen tynnyri on Ikeasta, ja se toimittaa loistavasti meillä vaipparoskiksen roolia.)

Ihana sydän tilattu SydänMaamilta.

Voiko näitä asioita paremmin enää kertoa?

♥

(Kuvat olen ottanut jo yli kk sitten. Parempia olisin varmasti saanut uudella kameralla, mutta nyt mennään näillä.)

Muutos

Vihdoinkin!
Nyt uuden vuoden kunniaksi myös blogini ulkoasu sai päivitystä.

Johan oli jo aikakin! :D

Tai lähinnä ulkoasun uudistumisesta vastasi uusi raikkaampi banneri - ja uusi nimi!

Oman kotimme tontin nimen muutimme Lumimäeksi talokauppojen ja tonttien lohkomisten yhteydessä

- ja siitä lähtien olen halunnut vaihtaa blogini nimen myös jollain tapaa tähän nimeen liittyväksi.

Uutta nimeä olen pyöritellyt pienen ikuisuuden mielessäni. Tahdoin sen kuitenkin jatkavan suunnilleen samalla lyhyellä ja ytimekkäällä linjalla kuin aiemminkin.
Loppujen lopuksi pelkkä 'Lumimäellä' tuntui kertovan lyhyesti kaiken sen mitä tahdoinkin - eikä uusi nimi edes poikkea aiemmasta 'Lumivalkeaa'-nimestä paljonkaan. Lumimäellä kun nyt siis voi tapahtua mitä vain ;)
On perusarkea ja perhe-elämää, välillä juhlitaan & sisustetaan - mitä ikinä keksitäänkin.
Mutta kaikkea sitoo lähes aina kuitenkin se yksi ja sama asia: kotimme Lumimäki.
 'Pikkujalkojen töminää' paljastaa lasten olevan tärkeä osa elämääni, ja he vaikuttavat vahvasti tänne blogiinkin ja sen sisältöön.

'Lumivalkeaa tunnelmaa' puolestaan muistuttaa vanhasta bloginimestä, ja se kertoo jotain ehkä myös sisustamistyylistänikin.

Hei-hei vanha banneri!

Uudesta bannerista tuli jotenkin ihanan raikas ja "tätä päivää elävä" tuoreine kuvineen ja kivoine, sopivine fontteineen.

Tästä edespäin blogini jatkaa kulkuaan siis uudella nimellään
'Lumimäellä'.
Voi kuinka olenkin niin tyytyväinen tähän pieneen muutokseen.

Joululahjoja

Joulupukki taisi jättää - ja jättikin(!) - koko reellisen lahjoja meille :D

Sen verta tuli tavaraa. Toki oikeinkin mieluista sellaista.

Hyvin oli Pukki ja tontut kuunnelleet toiveitammekin ;)

Suuret kiitokset jokaiselle!

Kuopuksen lahjat:

Keskimmäisen:

Esikoisemme lahjameri:

Toinen toistaan suloisempia ja ihanampia!

Sekä lopuksi vielä omani

- vähän, mutta niiiiin tarpeeksi(!)

 (Näistäkin kaksi ihan omia hankintojani...hehe. Helposti varmaan arvaa mitkä!)

Laatu korvaa määrän ♥

Lisäksi sain (saimme) rahaa ja lehden vuosikerran sekä...

...mieheltäni sen, joka tämänkin postauksen kuvien ottamiseen inspiroi :D

Eli uuden järkkärirungon - jei!

Canon 70D on upouutuus ja minun käsiini ehkä liiankin mahtava.

Kovasti täytyy reenailla. Huh!

Onneksi tuo mieheni on melko harrastaja ja tukea ja turvaa siis riittää.

Oma pikkupokkari houkuttelee kuitenkin vielä tietyt tilanteet kuvaileen,

mutta toivottavasti aikanaan blogini kuvat tulevat parantumaan...

***

Tämän uuden tavaramäärän etsiessä/löytäessä paikkansa joutunee hiukan (kröhöm!) 

tekemään uudenlaista lajittelua vanhojen tavaroiden osalta.

Ja yleensä järjestystä - ja sitä karsintaa!!! (Jälleen löydän itseni tästä tilanteesta...)

Tammikuut tai siis uudet vuodet yleensä taitavat alkaa monissa kodeissa näin

- ja ihmekös, kun ihan vasta jouluna on tullut lisää tavaraa, joille täytyy löytää paikat :D
Onneksi koen ja otan tämän ns. rituaalin/perinteen osana tietynlaista puhdistautumista ;) Ihan jees juttu näin vuoden alkuun!

Viime vuoden aarteet

 Vuoden 2013 tärkeimmät, rakkaimmat ja kauneimmat hetket ovat nyt kehystettyinä kuva-aarteiksi eteisemme seinille

- seinille, joihin on kerätty tällaista muistojen maailmaa.

Yksinkertaisia mustavalkoisia kuvia ja simppeleitä vaaleita kehyksiä. That's all I want.

Eteisessä on mukava talvinen tunnelma. Pöytä siirtyi pirtistä joulukuusen tieltä tänne - enkä nyt tiedä tahtoisinko sitä enää palauttaa takaisin vanhalle paikalleen kuusen lähdettyä... Kun sopii niin kivasti tännekin!

 

Huonekuusessa roikkuvat vielä pienet lumihiutalekoristeet, jotka varmaan saavat jäädäkin vielä toviksi.

Väliavautuminen:

pimeä eteisemme on ihan mahdoton kuvauspaikka!

Grrrr.

Meillä vietettiin tänään päivä yöpaidat päällä. Touhuttiin mukavia juttuja yhdessä ja syötiin joulusta jääneitä herkkuja.

Leivottiinpa pakastimesta pois viimeiset joulutorttutaikinatkin.

Kiva olisi jatkaa samalla linjalla, mutta ei auta kuin palata ruotuun. Arki - eskari, kerhot ja muut kutsuvat ;) Alennusmyynteihinkin olin ajatellut ehtiväni vaikka ajatuskin hiukan ahdistaa. Esikoiselle täytyisi kuitenkin löytää uusi ulkopuku ja kuopukselle isompaa perusvaatetta. Keskimmäisen onneksi Joulupukki lahjoi melkoisen hyvin pehmein paketein...

Menneestä ja tulevasta

Uusi vuosi ja uudet kujeet.

No en niistä kujeista tiedä, mutta uusi vuosi kuitenkin ;)

Vuodenvaihteessa blogiini on löytänyt myös muutama uusi lukija - ihanaa!

Lämpimästi tervetuloa joukkoon!

Uudenvuodenaattona ruokailimme ja saunoimme ensin anoppilassa, jonka jälkeen siirryimme perinteisesti katsomaan kotikyläni paljon puhuttua(!) (komeampaa kuin kaupungin järjestämää) ilotulitusshowta.

Päivän päätteeksi menimme vielä vanhempieni luo iltaa istumaan vanhemman pikkusiskoni perheen kera.

Vuosi vaihtui siis hyvin rauhallisissa merkeissä, rakkaiden läsnäollessa ja herkkuja syöden.

Juuri vuodenvaihteeksi saimme myös uuden paksun lumivaipan kaunistamaan jo suht rumaksi sulanutta maisemaa.

Kiva muuten kirjoitella ihan vuoden ekaa postausta ja kurkata sitten sivupalkkiin julkaisun jälkeen,

kun blogiarkistoon "avautuu" uusi lehtinen '2014 - tammikuu'.

Jännittävää!

Mitään erityisempiä lupauksia en ole tälle vuodelle tehnyt, mutta jospa kuitenkin saisin ainakin oman normipainoni takaisin.

Joulu, kastejuhlat ja uusivuosi eivät tainneet juuri jääneitä raskauskiloja liikutella mihinkään. Eh.

Koko perheen osalta oikeastaan sellaisena erityisenä ja ainoana varsinaisena suunnitelmana olisi tälle vuodelle vintin/yläkerran tekeminen valmiiksi - tai ainakin asuttavaksi.... Eiku ai niin(!) ja ne alakerran lattiat - nehän pitäisi myös saada maalattua. Huh. No kaksi suunnitelmaa siis. Niillä mennään. Johan siinä onkin tekemistä, lupausta - ja sitä TOIVETTA kerrakseen.
Asiaan uskoa tietystikään unohtamatta.

Vuoteen 2013 mahtui paljon - ja pääasiassa onneksi hyvää.

Tammikuussa remontoitiin urakalla, helmikuussa muutimme omaan uuteenvanhaan kotiimme ja sain tietää odottavani lasta, maaliskuussa sain ihanan siskontytön=kummitytön, huhtikuu meni raskauspahoinvoidessa, lukuvuoden mittainen sijaisuuteni unelmatyössä päättyi suvivirteen, kesäkuussa reissasin mieheni kanssa kaksin Tanskassa, heinäkuussa kävimme perhelomalla E-Suomessa ja Tallinnassakin pistäydyimme, täytimme mieheni kanssa molemmat 30 vuotta, juhlimme synttäreitämme ja tupareitamme, elokuussa esikoiseni lähti esikouluun ja lokakuussa saimme kolmannen lapsemme, joulukuussa juhlimme joulua kodissamme (lähes koko) lähisuvun voimin ja ihan vuoden lopuksi ennen uutta vuotta kuopuksemme sai vielä kasteensakin.

Paljon mahtui yhteen vuoteen. Monenlaista elämää ja muutosta.

Hieno vuosi takana ja toivottavasti ihan yhtä hyvä edessä!

Paljon olen uutta itsestäni taas oppinut ja tiedän joka päivä paremmin mitä elämältäni haluan; miten haluan elää ja olla.

Tätä se vanhentuminen varmaan tekee - ja hyvä niin!

 

Nyt mieli avoinna kohti tulevaa

- niin blogissa kuin elämässäkin.

 

-Postauksen kuvituksena tällä kertaa pikkuisemme suloiset kastelahjat.-

Suuri kiitos jokaiselle niiden antajalle!