Tästä se kaikki alkoi

Rakennushommahan lähti käyntiin siten, että ensin piirustelin unelmien(i) leikkimökin, jossa täytyi siis ehdottomasti olla yläkerta päivätorkuille tms.

Ja koska neliöstä taikka suorakulmion mallisesta 2-kerroksisesta olisi tullut ehkä hivenen hassun näköinen, päädyimme 8-kulmaisen "muumitalon" muotoon :)

Halkaisijaksi tuli 2,5 metriä, joten tilaa leikkimiselle on todella hyvin.

 

Mökkiä aloimme kokoamaan vanhan kotini pihalla viime vuonna loppukesästä.

Alkusyksystä mökki sitten siirrettiin omaan pihaamme (tänne 10 kilometrin päähän sieltä vanhempieni luota).

Lähes kaikki puutavara on ollut valmiina/saatu isäni/setäni varastoista.

Ostaa tarvitsi ainoastaan lekaharkot mökin alle, kattovaneri ja -huopa, lattialaudat sekä nurkka- ja ikkunalistat. Ikkunat tilasin lasiliikkeestä mittojen mukaan. Ja sitten tietysti myös maalit.

***

Kun viime kesän syksyn saldo oli ulkokuoren ja katon valmistuminen,

tänä kesänä ollaan sitten saatu keskittyä sisätilan valmiiksi saattamiselle.

  
Tässä kuvassa kokoavat isä ja poika parvelle johtavia rappusia:

Ja minulle näitä maalaustunteja kertyi muutama kymmen... :D

Hehe. Joka paikka kun piti kuitenkin maalata vähintään kolmesti.

(Tuolla maalatessa olen miettinyt, että kun mökki joskus jää lapsilta "pieneksi", roudaan sinne oman ompelupöytäni yms.

Siellä on sitten hyvä ommella, kun on parvella kangasvarasto jne. Hih!)

  

Ja tässä lapset kipuavat parvelle katsomaan/kokeilemaan sinne juuri nostettua ja kiinnitettyä kaidetta:

Lopuksi olikin enää lattian maalauksen vuoro,

phuuuh.

Ja sen maalasinkin peräti viisi kertaa rutkasti ohennetulla maalilla.

Tyttö kutsuu yläkerran ikkunaa timantti-ikkunaksi.

Varsin osuva ja kaunis nimitys mielestäni :)

***

Tähän vaiheeseen ollaan nyt sitten vihdoin tultu:

 

Katosta tuli niin sanottu palapelikatto.

Vanerista ei saanutkaan tarpeeksi isoja kokonaisia paloja -> piti kehittää oma systeeminsä, jotta vaneri riittäisi, ja lopulta se piti koota paloista.

(Saumakohdat eivät kuvassa juuri näykään, mutta nuo palaset varsinaista kattoa pitävät kuitenkin koossa.)

Olin ajatellut keksiväni jonkin kattoa peittävän jutun, kunnes katon maalauksen yhteydessä nuorempi pikkusiskoni kertoi sen nyt muistuttavan aurinkoa

- ja tottahan se on! Aurinkohan se siellä paistaa :D

Joten miksipä toista nyt sitten peittämään?

Toisaalta hauska yksityiskohtakin se on.

Leikiteltiin ajatuksella, että maalattaisiin se jopa keltaiseksi.

"Se mitä et voi peittää, korosta sitä!"

Kymmeniä ja taas kymmeniä tuntejahan tähän projektiin on uponnut, mutta onhan tämä ainutlaatuinen ja mahdollisimman pitkäaikaiseksi (leikki)paikaksi suunniteltu mökki.

Ja vaikka sitten tulevaisuudessa itselleni se kesäompelupaikka :D

Itse olen pieneen linnaamme oikein tyytyväinen. Ja kerrassaan koko projekti on ollut kiva,

vaikkakin toki välillä myös toooooodella rasittava

(valehtelisin jos en sitä myöntäisi)

- ja vielä kun olen niin kamalan malttamatonkin kaikessa! ;)

 Nyt sitten jännällä odotellaan sitä parhainta osuutta

eli sitä sisustuksen valmistumista. JEE!

Arvatkaas kuinka täpinöissäni olen tämän kyseisen työvaiheen suhteen!? :D

Muutamia hankintoja pitää vielä tuumailla ja eräs vanha aarre noutaa myös "kotiin".

Mutta katsellaan... Vielä täytyy hetki malttaa.

Ja siis eihän tämä vielä tähän sisustamiseen lopu.

Ulkopuolella on vielä tekemistä ennen kuin päästään tupareita viettämään, mm. kuistin loppuunsaattaminen, talon viimeinen maalauskierros, oven maalaus+kiinnitys, ikkunanpokat sekä nurkkalaudat laittaa.

Tärkeintä kuitenkin on, että sisälle jo pääsee leikkimään! :D

P.S.

Nimikin mökille tuolla maalipensseliä heiluttaessa keksittiin - tyttäreni keksi.

Ja täytyy sanoa, että osuvampaa nimeä tälle valkealle unelmallemme ei voisi enää antaa.

Paljastan nimen jahka saadaan ihan kokonaan valmista.