lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kissoja & hiiriä


 Seuraa säätiedotus: Lumimäellä riehuu myrskytuuli. Paistaa aurinko ja on niin lämpöistä. Sitten jo koittaakin vesisadekuuro. Aurinko paistaa jälleen kauniisti. Lumimäellä pakastuu. Sataa lunta oikein myräkkänä. Ja jälleen paistaa aurinko.
Se on kevät se! Näillä sääolosuhteilla on meillä menty viimeiset pari päivää.

Miehetön viikko lähenee loppujaan. Jee! Huomenna saan rakkaan kotiin - ja mikä parasta: ehkä talossa riehuvat (jätti)hiiret/myyrät/mitkälie(!?) saadaan vihdoin kiinni. Hui kauhistus! Nyt iltayöllä ravasi eräs pirtin päällä välipohjassa ja toisesta näin vilauksen pari päivää sitten kellarissa ja se oli kyllä liikaa. (Oli muuten iso, enkä osannut arvella oliko tämä vierailija myyrä vaiko hiiri tms.) Porkkanat sille kuitenkin olivat hyvin maistuneet. Porkkanat veinkin pois, jospa ei enää palaisi, mutta kappas vain(!) olikin pieni kasa miehen porakoneen irtonaisia kärkiä yms. (muttereita tms.) kähvelletty (potkittu ehkä jonnekin? Ei kai sentään kuljettaisi mihinkään?) porkkanoiden viereltä (tai siitä missä ne olivat aiemmin olleet) ja yksi kukkaruukku samaiselta hyllyltä myös tiputettu alas. Aamulla rappujen yläpäässä oli myös seinästä/lattiasta kaivettua muhaa ja eristysvilloja, joten jokin siellä elää ja oleilee. Joten joo(!) kyllä on ollut miestä ikävä! :D (Talvella olin pulassa lumen kanssa ja nyt muutaman jyrsijän...) Ihanhan tässä höperöksi ja vainoharhaiseksi on tullut. Isosiskoni nauroi, että heti alkaa tuholaiset (=hiiret) riehumaan kun isäntä (=kissa) poistuu talosta. Ja onhan meillä koirakin tosiaan ollut anoppilassa lomailemassa, joten ehkä se on paremmin se meän "pelottava kissa" :D!
Jotenkin vaan tuntuu, että onko tämä jyrsijöiden kimppahyökkäys nyt ihan sattumaa vai onko sillä tosiaan vaikutusta, että talossa on yleensä koira kotona... Toki ollaan varmasti oltu nyt myös paljon hiljaisempia, kun mies ei ole ollut täällä iltaisin kanssani keskustelemassa.


Palataanpas siihen säähän. Hauskasti kyllä on säätilat vaihdelleet. Onneksi nyt on pääsääntöisesti kuitenkin ollut plussan puolella ja pihatiekin alkaa olemaan enemmän sula kuin jäinen :D. Keskimmäisen kanssa ollaan viihdytty ulkona pieniä ojia sulaneelle lumelle tehden. Aika mukavaa tosiaan tuommoinenkin homma! Kiva seurata miten vesi virtaa pieniä tekemiämme uomia pitkin alas tienreunuksia ja niin edespäin pois tieltä.
Vaikka tänä aamuna olikin jälleen kovin koleaa, pääasiassa päivät kuitenkin ovat lämpöisiä, JOTEN nyt saa eteinen hiukan armahdusta vaateahdingostaan ja pistän optimistisesti toppavaatteet pyykkiin. Ja kyllähän viileinä päivinä saa kuitenkin aina fleeceä yms. välikausivaatetuksen alle, jos siltä tuntuu.

 

Tällä kertaa kuvia pirtistä vielä hiukan pääsiäistunnelmissa.
Oksat tosin lähtivät viikko sitten virpojien matkaan. Kauniisti olivat vitsat tuolloin täynnä suuria pajunkissoja ja koristeita ;).

Iloa viikonloppuun!
Ja hiirittömiä koteja kaikille :D.

32 kommenttia:

  1. Oleppa sie rohkea emäntä...mie olisin varhmaan muuttanu naapuhriin jos meilä asus yksikhään jyrsijä!!! Ikinä en ole niin pitkää loikkaa hypäny ko yhen kerran kaverin etheisessä...hiiri tuli aukihnaisesta ulko-ovesta sisäle ja juoksi suoraa minun piphoon, joka oli kuistin laattialla. Ja sen jälkheen mie, kaveri ja hänen pikku-poika seistiin tunti keittiön pöyälä ennen ko paikale hälytetty mies saapu. Ja joku ottaa niitä vapaaehtosesti lemmikiksi!!!

    Rapinasta huolimatta hyvvää viikonloppua ja tehokhaita hiirenloukkoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No rohkea ja rohkea! :D Hehe. Pakkohan se on ollut, kun ei ole toista aikuista auttamassa. Kyllähän muutaman kerran kävi mielessä, että nappaan muksut autoon ja jätetään koko "uppoava laiva", hehe. Kertaakaan ei olla hiirtä asuintiloissa nähty ja tuskin ihan heti olis tulossakaan melun ja koiran(kaan) takia. Ja muutenkin nämä hiirijutut on uusia meille, kun vain parina iltana joskus aiemmin on seinästä kuulunut rapinaa. Jotenkin tuntui hurjalta ja uskomattomalta tämä "hyökkäys" juuri nyt kun mies oli poissa (hyvin harvoin kun on reissussa).

      Ja hui kauhea tuota pipojuttua! Mieki muistan kerran ala-asteella kun yhden kaverin repusta hyppäs hiiri lattialle kesken oppitunnin. Onneksi samassa rakennuksessa asunut talonmies oli äkkiä paikalla pelastamassa. Kyllähän meitä "muutamia" tais pulpeteilla seistä ;).
      Ja marsua tai kania pienempää otusta en taitaisi meille huolia kyllä!

      Nyt on mies saatu tänä aamuna onneksi kotiin, joten eikhään tämä tästä taas <3

      Poista
  2. Kauniita kuvia!
    Iiiiik -huuto kaikille jyrsijöille, kääk!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja totisesti IIIIIIIK ja KÄÄK. Ei ne kyllä hauskoja ole. Asuintiloihin niitä ei kyllä millään kaipaa! Vaikka toisaalta hiukan sympatia/empatiaa niitä/sitä kohtaan tunnenkin, kun se/ne pitää "tavalla tai toisella" hävittää täältä :(

      Poista
  3. Niin kauniita kuvia :) Noista "lemmikeistä" en kyllä pitäisi minkään. Meilläkin talvella kuului pariin kertaan rapinaa suljetusta yläkerrasta. Taisivat jäädä loukkuun lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, vaikka nyt tuntuukin tarkennukset olevan missä sattuu ja muutenkin kuvien laatu jotenkin kehnoa. Tiedä sitten mistä johtuu. Siirto tänne Bloggeriin monesti heikentää kuvaa myös entisestään.

      Tehokkaita loukkuja toivon meillekin! Syöttinä ollut pullapala ainakin oli kadonnut, joten toivo olisi vieras vielä napata... - vaikka raa'alta se tuntuukin. En vain tahdo tunkeilijaa kohdata silmästä silmään mistään! Ja tauteja sun muuta aineellista tuhoa kun myös voivat jälkeensä jättää.

      Poista
  4. Kyllä mäkin olisin ihan kauhuissaan.. Mähän pelkään kaikkea.. Oikeasti. En edes uskalla avata ovea pimeällä! :D Olin niin onnellinen kun mies oli tuonut aamulla puita, kun en uskaltanut illalla käydä niitä hakemassa. Vaikka hän oli vielä todella voimaton oksutaudin jäljiltä.. <3 Ja kyllä, kaikki tuollainen pikku puuhastelu pihalla lasten kanssa on niin kivaa! Täällä ollaan keräilty oksia myrskyn jäljiltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mieki aika arka ja säikky olen perukseltaan. Jotenkin nyt vain ollut IHAN PAKKO kohdata pelkonsa kun on ollut ainoa aikuinen talossa. Ja kun kellarissakin pannuhuoneessa on ihan pakko käydä, jos meinaa, että kodissa tarkenee ja saadaan lämmintä vettä. Toisaalta tekee varmaan mulle hyvääkin tällainen "pakotus" :D.

      On ne miehet kyllä niin tärkeitä. En vois kuvitella, jos pitäis elää aran miehen kanssa ;) <3

      Poista
  5. Mä en tykkää minkään sortin jyrsijöistä, joten toivottelen myös sen "kissan" takaisin sinne teille kotiin! Kiinnitti muuten huomiota tuo sun käyttämä sana "muha". Minä entisenä pohjoisen tyttönä ymmärrän sen, mutta moni lukija ei... Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka niistä tosiaan pitäisi! Voi kamala. Eikä se itse eläin niinkään, mutta kun juuri ne taudit ja se aineellinen vahinko mitä voivat tehdä.
      Onneksi nyt on taas molemmat "kissat" kotona, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Tekee mulle tällainen karaistus hyvääkin kaiketi ;).

      Ja hih! En tosiaan ajatellut, että 'muha' olisi murresana. En kyllä nyt edes keksi sille synonyymiä. :D

      Poista
    2. Meillä se tarkoittaa ihan sahanpurua. Entäs teillä?

      Poista
    3. Hih, no sahanpuruahan se pääasiassa onkin, mutta sellaista pienempää - osittain melkein puupölyä. Seassa myös paperisilppua, havunneulasia, muurahaispesiä ja turvetta.

      Poista
  6. Hyvä, että kissa, hih! palaa tänään kotiin:)
    Inhottavia nuo hiiret ja rotat on, ei voi muuta sanoa!
    Sä on ollu kyllä melkonen, mutta kevättä se on:)
    Tänään luvassa aurinkoinen päivä, ihana juttu<3
    Mukavaa viikonloppua ja kyllä hiirulaiset nyt pakenevat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on mies kotona ja taas olo asteen verran varmempi ja turvallisempi ;). Vielä kun saataisiin se/ne tunkeutujat kiinni, niin sitten taas voisi jatkaa eloa samaan tapaan.

      Ihanasti tosiaan nyt paistaa, vaikka melko koleaa onkin. Tulis kunnon lämpöaalto niin sais lumi kyytiä! ;)

      Poista
  7. Hyi olkoon, olisin kyllä ihan paniikissa jos meillä rapisisi katonrajassa! :-O Mikähän siinä onkin että ne pikkuelukat on niin
    vastenmielisiä?? Jospa ottaisivat pian jalat alleen teiltäkin! :-)
    Minäkin oon miettiny joko lapset tarkenisi välikausivaatteissa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Niin kauan kuin pysyy/pysyvät katonrajassa niin ok, mutta jos asuintiloissa törmää niin saan kyllä loppuelämän traumat!
      Ei kai ne elukat niinkään ole vastenmielisiä, mutta niihen taudit ja tekemä aineellinen vahinko yms. kyllä ovat. Ja tiä vaikka puris! Hui.
      Mies on nyt kotona ja olo turvallinen. Eiköhän tunkeilijat saada vielä häädettyä! :)

      Täytyy toivoa, että pohjoisen talvikausi olisi nyt ohi, ja että välikausivaatteilla nyt selviäisi loppuajan ;). Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuun!

      Poista
  8. Meilläkin oli syksyllä ikävää rapinaa välikatossa- ja jotenkin se kuului aina selvemmin kun mies oli yövuorossa :D Onneksi sitä ei kestänyt kuin pari viikkoa. Laitoin osan toppavaatteista jo pois- vaikka taitaa se lupailla ainakin räntää ensi viikolle tänne eteläänkin. Ollaan sitten sisällä jos ei tarkene ulkona :) Kivaa viikonloppua ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pari kertaa aiemmin kuulunut seinästä yhdestä kohdasta rapinaa talvipakkasilla, mutta muuten ei ole mitään tietoa jyrsijöistä ollut. Ja siksi tämä tämän viikon koettelus tuntuukin niin hurjalta(!) Mies on nyt kotona - ja koirakin, joten kyllä tämä varmaan tästä taas alkaa rauhoittumaan. Huh.

      Täytyy nyt toivoa ettei ainakaan mitään pakkasia päiville lupailee enää. Välikausivaatteissa varmasti tarkenee, kun laittaa vähän fleeceä tms. alle. Mutta totta tuokin, että ihan hirmuisen kylminä päivinä ei kyllä ulkoilu oikein edes innosta. Onneksi on vara valita ;). Toivotaan nyt kunnolla aurinkoa ja lämpöä meille kevääseen koko Suomeen <3.

      Poista
  9. Hui kamala, hiiriä tai mitä lie jyrsijöitä!! Pelkäisin minäkin kyllä! Kerran meidän mökkiin eksyi vesirotta. Se, se vasta iso olikin!! Siitä kai se on kammo jäänyt noihin tuonkaltaisiin elukoihin. Kauniita kuvia olet ottanut, minkäpä muunlaisia teidän kauniista pirtistä voisi saadakaan <3 toivotaan todella niitä keväisiä säitä nyt oikein urakalla, ni päästään tuosta lumesta eroon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas muuta! Kyllä kai niitä on tervettä hiukan pelätäkin ;).
      Ja ihan hirveä tuommoinen vesirotta! Kääk! Toivottavasti ei tarvi sellaista koskaan kohdata.

      Kaunis kiitos vielä sanoistasi ♥

      Poista
  10. Täällä uutena lukijana ihailen kuviasi :) . Meillä muuten töissä on käytössä sähkönen pistorasiaan laitettava tuholaisten karkotin ja hyvin on ainakin hiiret pitäneet poissa.
    Aurinkoisia päiviä toivottelee Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kun Sari löysit tänne! ♥ Lämpimästi olet tervetullut :)
      Jäin miettimään tuota sähköistä karkoitinta. Kuuluuko siitä siis jokin ääni vai tuleeko jotain hajua(?)... Täytynee varmaan googletella. Tietäis sitten miten toimisi koira- ja lapsiperheessä. Nyt mennään kuitenkin toistaiseksi loukuilla, vaikka mulla ne karmivatkin. Mieluummin olisi jokin oikea karkoitin.

      Poista
  11. Hui apua! Toivottavasti ne osaisivat pysyä omissa piiloissaan etteivät sentään pöydillä ala hyppimään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi asuintiloihin ei ole mikään vielä eksynyt. Ja eiköhän nuokin pari kappaletta saada vielä kiikkiin. Tuskin niitä VIELÄ(!) on enempää kun aiemmin ei ole ollut oikeastaan mitään merkkejä niiden olemassaolosta.

      Poista
  12. Hyi ja hui, toivottavasti saatte MitkäLieJyrsijät kiinni! Mulla kans pelottaa ja ällöttää kaikki vähänkin hiirennäköiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kova yritys on! Tällä hetkellä loukusta on vain viety eväät. Toivoa sopii, että se vielä toimisi jossain vaiheessa!

      Poista
  13. Hui kauhistus, iljettää tuo hiiriajatus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä tekee!!! Ihana saada täältä teiltä kaikilta tukea ja sympatiaa ;D ♥♥♥

      Poista
  14. Hyi Itsellä ei pysyisi kyllä hermot kasassa... varsinkin kun ei tiedä mikä siellä on ja missä se on.. toivottavasti saatte kiinni mikälie onkaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä rautaisia hermoja tosiaan kysyttiin! :D Ja onneksi "kaveri" on nyt siirtynyt muualle....

      Poista
  15. Heips!
    Meillä naapuri pitää Suomessa ultraäänellä toimivaa karkoitinta varastossa. Tosin siinä saa ääntä jotenkin säädettyä hiljaa tai kovemmalle ja jos kun se on ollut päällä, en ole saanut unta. Tulee se ääni meidän taloon sisälle. Mutta tosiaan kertoi että saa eri taajuuksille.
    Meillä cairnterrierit jahtaa kaikki hiiret lipettiin pihallakin, ovat sellaisia pienriistan metsästämiseen alunperin käytetty. Onneksi ei ole sisään nämä otukset meillä tulleet ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin toimivalta tuollainen ultraääni, mutta toki ei ole kiva, jos se häiritsee myös itse asukkaita. Onneksi meilläkään ei tosiaan asuintiloihin näitä "kavereita" ole tullut - ja tuskin varmaan tulossakaan, sillä siitä meilläkin koira pitänee aika hyvin huolen ;). On niistä koirista kyllä hyvin apua! Meilläkin tosiaan koira oli viikon lomalla, niin heti alkoi kuulua näitä rapinoita... Vaikka toki voinee olla sattumaakin, jota en kyllä millään halua uskoa :D.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi jo etukäteen! Se on erittäin tervetullut ♥