lauantai 4. helmikuuta 2012

Pakkaspäivänä

Perjantai-aamuna lasten kanssa mietimme millä tavoin ilahduttaisimme mummua
(mieheni äitiä eli anoppiani) hänen syntymäpäivänään tänä vuonna.
(Oikeasti synttärit on tänään, mutta kävimme heillä jo nyt perjantaina päivällisellä/kahvittelemassa.)
 
Ostettua lahjaa anoppi ei kaipaa, joten jollain tapaa
itse tehtyä sen sitten täytyi olla
- ja oikeastaan mielelläni jotain semmoista aina lahjana muille annankin :)
Pidin tärkeänä, että lahjassa näkyisi myös lasteni kädenjälki 
- ja silloin lamppu yläkerrassa välähti(!).
(Juu, joskus jopa mulla!)
Kankainen kauppakassi tuli mieleeni heti,
sillä niitä mieheni vanhemmat käyttävät oikeinkin ahkerasti.
 
Ja eikun tarpeeksi vahva, anopin "värinen", kangas esiin, sakset käteen
ja ompelukone surraamaan...
- lopulta kassi oli noin tunnissa valmis.
Lapsetkin olivat mielissään mukana ojentamassa nuppineuloja, saksia, lankaa tms.
Äidin tomerat pikkuapulaiset
 
Ja voi kun meillä oli vielä niin riemukasta painaessamme kädenjälkiä viimeisenä työvaiheena:
tuntui ettei siitä naurusta tule loppua - ihan vatsasta meillä kaikilla otti.
Onneksi kuitenkin lopulta pikkukädet malttoivat hetken pysyä paikallaan,
jotta jäljet kankaaseen saimme - ja vieläpä ihmeen hyvin! :)

 
Neidin (4v.) kanssa vielä paketoimme lahjan,
ja hän saikin sitten luvan sen ojentaa sankarille mummulassa.
Totesi reippaasti heti ensimmäisenä
(ennen kuin lahjaa oli edes ehditty alkaa avaamaan):
"Hyvää syntymäpäivää M-mummu.
Siellä paketissa on sulle semmonen kauppakassi.
Sitä voi käyttää kaupassa ja laittaa maitoa sinne."
Että näin tällä kertaa.
Suloista ♥ 

***
Vielä illalla sain jotain muutakin aikaiseksi,
(1,5 tunnin kuntopiiri"kidutuksen" jälkeen)
mutta siitä lisää myöhemmin...

***
P.S.
Onko "linjoilla" muita Candlefordin postineiti -faneja?
Mulla on nimittäin pieni aukko:
kun nyt sillä Alfilla on se juttu Minnien kanssa,
niin missä vaiheessa se sen naapurikylän tyttö oikein jäi?
Mielestäni olen nähnyt kaikki jaksot, mutta en vain mitenkään muista mihin se tyttö oikein "katosi"...
Ja toinen asia:
Jännää odotella kumman Laura valitsee
- Danielin vaiko Fisherin(?)
Itse liputan Danielin puolesta, vaikka aluksi en hänestä pitänytkään ja kovin toivoin,
että Fisher palaisi takaisin pian.
(Mulla, ainakin henk.koht., oli vaikea uskoa, että Fisher silloin lähti alunperinkään... Se oli kova pala.
Inhosin ainakin pari jaksoa Lauran isää. Pöh.)
Harmittaa kun Laura ei voi valita molempia... :D

5 kommenttia:

  1. Aivan ihastuttava kauppakassi! Kaunis ajatus ja toteutus, ja lasten kädenjäljet on tietenkin piste iin päälle :) Olen upeiden blogiesi tuore lukija, et usko että tätä ja nukkisblogiasi on tarkasti lueskeltu ja inspiraatiota saatu ja ihasteltu! Tosi kiva, että olet laittanut linkit joista pääsee huoneittain kurkkaamaan, pääsee uusikin lukija kärryille nopsaan.

    Toivotan Sinulle oikein ihanaa ja leppoisaa viikonloppua ja kiitän kauniisti ihanista blogeistasi!

    JohannaMaria

    VastaaPoista
  2. Onpas hieno kassi. Kyllä tuolla kelpaa kauppassa kipaista :). Mä rakastan noita "lastenkäsipainojuttuja". Jossakin vaiheessa harrastin niitä ihan super paljon. En olekaan piiitkään aikaan ikuistanut pikkuruisia kätösiä. Nappaankin idean talteen, kiitos kaunis <3

    VastaaPoista
  3. Suloinen kassi :)

    Tuo on ihan parasta, kun näkee että lapsukaiset ovat olleet innokkaina osallistumassa lahjaan!
    Ihana L - hih, meilläkin K pienempänä paljasteli aina kaikille noita lahjoja etukäteen... ;D

    VastaaPoista
  4. Ihanasti näkyy teidän käden jälki lahjassa. Mä tykkään kans itse tehdyistä lahjoista, sekä saada että antaa.

    -k-

    VastaaPoista
  5. JohannaMaria: Oi! Kiitokset ihanista sanoistasi ja tervetuloa seuraamaan blogejani :) On oikein mukava saada palautetta, joka on varsinkin noin positiivista <3

    Hanna-Riikka: Kiitos! :)Anoppi oli totisesti tyytyväinen -> mietti jopa, että mahtaako kassia raaskia edes käyttää. Kerroin hänelle oitis, että kassin on päästävä käyttöön -> ihan hukkaan se jossain hyllyllä menee :)
    Ja, H-R, ehdottomasti jatkakaa tekin näitä kädenjälki-juttuja!! Täytyis varmaan itsellemmekin keksiä kotiin jokin juttu.. Esimerkiksi taulu olisi kiva <3

    Mari: Kiitos <3 Lapset olivat totisesti innoissaan mukana - ja mikä parasta: eivät olleet yhtään tiellä vaikka siinä touhusivatkin!! :)

    -k-: Kiitos kaunis! Juu, kyllähän se näin on, että itse tehdyt ovat niitä parhaita :)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi jo etukäteen! Se on erittäin tervetullut ♥